Arjen systeemiajattelu on osa ekososiaalisen sivistyksen kansalaistaitoja

Tämä viikko on hävikkiviikko. Hävikin vähentämiseen teollisuudessa ja yhteiskunnan toiminnoissa pyritään ennakoinnilla, hyvällä suunnittelulla ja kiertotaloudella. Samat opit pätevät myös kotitaloudessa.

Sanonta paholainen piilee yksityiskohdissa on hävikin kohdalla totta. Normaalia arkea on vaikea nähdä tarkasti, koska se on itsestään selvää. Usein toistuvat pienet asiat hämäävät. Mittakaavan hahmottaminen pienten huomaamatta toistuvien asioiden ja yksittäisten isojen asioiden välillä on vaikeaa. Tähän vaadittavaa systeemiajattelua opetellaan KETU2-opintojaksolla (syksyn toteutukseen ehtii vielä 18.9. mennessä).

Luonnonvarakeskus Luke tutki vuonna 2020 yhteistyössä Pauligin kanssa kotitalouksissa syntyvää kahvihävikkiä. Tulos oli hämmästyttävä. Kotitalouksien ruokahävikistä 13 % muodostui kahvista eli kolmanneksi suurin hävikin aiheuttaja vihannesten ja hedelmien jälkeen. Hävikkitutkimuksen monimenetelmäinen toteuttaminen on kuvailtu Luken uutisessa. Vastaavaan tapaan voisi lukiossa toteuttaa hävikkitutkimuksen. Samalla kertyisi tutkimusmenetelmäosaamista. Tämä sopisi vaikkapa TO1:lle tai tilastomatematiikkaan.

Hävikki ja kierrättämätön jäte ovat turhaa tuhlaamista. EU-tasolla on tavoitteena pienentää elintarvikejäte vuoden 2020 tasosta puoleen vuoteen 2030 mennessä. Elintarvikejätteessä osa on ruuanvalmistuksessa syntyvää jätettä, kuten kuoria ja luita, osa syömättä jäänyttä ruokaa eli hävikkiä. Luonnonvarakeskus seuraa elintarvikejätteen ja ruokahävikin määriä. Tällä hetkellä Suomen ruokahävikistä 33 % syntyy kotitalouksissa, joissa menee roskiin vuositasolla syömäkelpoista ruokaa 0,5 miljardilla eurolla. Asialla on siis myös kansantaloudellista merkitystä. Lisää ajankohtaista tietoa ruokahävikistä Suomessa löytyy Saa syödä! -sivuston hävikkiviikon uutisessa.

Hävikin vähentämisessä tarvitaan yhteiskunnan kaikkien tasojen toimintatapojen muutosta. Samalla tulee myös näkyväksi, millaista uutta osaamista tarvitaan. Osa hävikistä saadaan poistettua insinööritaidoilla eli tekemällä laskelmia ja muuttamalla tuotantosysteemejä. Tuotantoprosessien optimointi on jo nyt vähentänyt elintarvikehävikkiä . Pakkaus, kuljetus ja varastointi ovat osa ketjua. Kaupan ja ravintolapalveluiden aloilla on keksitty uusia toimintamalleja, kuten myyntiajan loppua lähenevien tuotteiden iltamyynti.

Vaikka insinöörit kuinka vääntäisivät laskentataulukoita ja kehittäisivät tekoälyn avustamaa arkea, tarvitaan taitoa ja osaamista ihmisten toimintatapojen muuttamiseen eli humanistisella osaamisella on oma tärkeä roolinsa hävikin vähentämisessä. Motivan järjestämässä Hävikkiviikon tapahtumassa muistutettiin arjen rutiinien merkityksestä. Ideoita kehiin! Miten sinä teet itsellesi helpoksi vaikkapa kahvihävikin vähentämisen?

Pauligin sivuilta löytyy hyvä vinkkilista kahvihävikin vähentämiseen. Tässä ydinkohdat lyhyesti:

  • Vältä hävikkiä: valmista kahvia vain sen verran kuin on juojia. Jos valmistat kerralla enemmän kahvia, kaada kahvi termoskannuun. Ylijääneen kahvin voi myös pakastaa kahvijääpaloiksi.
  • Säästä sähkössä: Pidä kahvinkeitin päällä vain kahvin valmistuksen ajan. Älä seisota kahvia pannulla.
  • Kierrätä kahvinpurut: kompostoi kahvipurut tai lajittele ne biojätteeseen.
  • Kahvikupin ja pannun peseminen: pese kahvikupit ja pannu tiskikoneessa, suosi täysiä koneellisia.
  • Kahvipaketista on moneksi: Kahvilaminaatti on kestävää ja siitä voi tehdä mm. kauppakasseja. Jos et hyödynnä pakettia askartelussa, lajittele tyhjä kahvipakkaus muovinkeräykseen.

Ketukopterin konehuoneessa herättiin kahvin ohella teehävikkitietoisuuteen. Uusi rutiini aamuteellä on kaataa kuumaa teetä termariin. Ei enää jäähtyneen teekupin lämmittämistä, sillä lämmittäminen vie energiaa. Teekaupasta löytää monia teelaatuja, jotka kestävät useita hauduttamisia. Sellaisen teen litrahinta on yllättävän edullinen. Arvostetaan jokaista kahvi- ja kaakaopapua sekä teenlehteä.

Ketu Kettu opettelee uusia arjen rutiineja. Ei totta vieköön kahvia ja teetä viemäriin keitetä.

Syyskuu on vilkas tapahtumakuu

Ketukopterin kalenterissa on monta mielenkiintoista merkintää syyskuulle. Osallistuminen ja konkreettinen toiminta synnyttävät kokemuksia ja auttavat arvioimaan omaa suhdetta tapahtumakohteisiin. Erilaiset tapahtumat tuovat vaihtelua ja virtaa työn ja opiskelun keskelle. Tapahtumista lisää yksi kerrallaan, mutta tässä koko valikoima.

Keskiviikkona 7.9. klo 16 julkaistaan upouusi kestävän tulevaisuus podcast-sarja, jonka ensimmäinen ääniretki vie vieraisille Helsingin yliopistoon Kestävyystieteen instituutti HELSUSiin ja kestävyyskurssin konehuoneeseen.

Torstaina 8.9. vietämme kansainvälistä lukutaitopäivää. YK haluaa päivän myötä muistuttaa lukutaidon merkityksestä ja koulutuksen tärkeydestä kestävän tulevaisuuden rakentamisessa. Ketukopteri avaa lukutaitopäivän kunniaksi koko syyskuun pyörivän lukupiirin, joka innostaa ihmisiä Esa Saarisen välähdystekniikalla kestävyyskirjallisuuden ja kirjavinkkailun pariin.

12.-18.9. hävikkiviikolla Ketu Kettu touhuaa keittiössä ja somettaa mainioita vinkkejä ruokahävikin vähentämiseen. Kymmenettä kertaa järjestettävä hävikkiviikko on Kuluttajaliiton tempaus, jonka yhteydessä järjestetään kouluilla Hävikki-battle. Ketukopterissa mietitään, miten tähän voitaisiin osallistua myös lukiossa.

19.9. alkaa Saimaa systeeminä KETU2-opintojakso, jolle ilmoittautuminen jatkuu 18.9. saakka.

Edellisten tempausten jälkeen ollaankin jo hyvässä vireessä LUKEMA-verkoston virittämiin nollapäästöpäivän tapahtumiin 21.9.

Saattaa olla, että mukaan mahtuu vielä muutamia muitakin teematuokioita. Ainakin koko kuukauden ajan kerätään kuvatunnelmia teemana #säilösyksy. Tiedotusosastolla mietitään hyviä keinoja viestiä näistä kaikista opiskelijoille.

Virkattu Ketu Kettu valmistuu hävikkiviikon keittiöpuuhiin. Kestävyyskirjastoa on koottu jo jonkun aikaa.

ITK-webinaari: Delfoi-menetelmä lukio-opetuksessa

ITK eli Interaktiivinen Tekniikka Koulutuksessa -konferenssi järjestetään lokakuun alussa Hämeenlinnassa. Konferenssi on koonnut jo yli 30 vuoden ajan teknologian ja digitaalisuuden pedagogisista mahdollisuuksista kiinnostunutta väkeä yhteen Pohjoismaiden suurimpaan alan tapahtumaan.

Ketukopterin kokeilu tulevaisuuksientutkimuksen Delfoi-menetelmän soveltamisesta ilmasto- ja kestävyyskasvaukseen on yksi konferenssiesityksistä (perjantaina 7.10. klo 12-12:30 esityssali 35). Konferenssia pohjustavassa webinaarisarjassa kerroimme kuulumisia konehuoneesta eli miltä pohjalta Delfoin hyödyntämistä on rakennettu.

Tavoitteena Delfoi-menetelmän hyödyntämisessä on, että tulevaisuuskuvittelun ja tarinankerronnan keinoilla voisimme työstää ilmastomörköameebaa lähestyttävään muotoon, niin että pääsemme puhumaan siitä ihmisläheisesti, arjen elämään liittyvien ilmiöiden kautta. Tavoitteemme on etsiä yhdessä toimintarmoa sekä toivon rakentamisen keinoja. Siksi oppiaineista on mietitty mukaan ennen kaikkea filosofia, elämänkatsomustieto ja psykologia.

Olemme käyttäneet Delfoi-menetelmää lukiolaisten kanssa Ilmastosankarit-kuvittelun ohella tulevaisuuden rakkaus -teeman sekä tulevaisuuskompetenssien käsittelyyn. Webinaarissa juttua kuljettivat Anne Rongas, Jukka Tikkanen, Lauri Ylä-Jussila, Jenni Linturi.

Videolla näkyvä diapaketti löytyy tästä, jos linkit tausta-aineistoihin kiinnostavat.

Kohtaamisissa syntyy luottamus – vaikka kirpparilla

Meidän poppoon syksyn työt käynnistyivät perinteisillä kehittämispäivillä. Ketukopterin kotipaikka on paitsi verkossa myös Otavan Opiston kampuksella Mikkelissä. Koronatauon jälkeen lähes koko henkilöstö pääsi paikalle, joten meitä oli koolla miltei 70 henkeä.

Kestävä tulevaisuus (ketu) oli esillä monin tavoin. Kestävyyskasvatukselta katoaa nopeasti uskottavuus, mikäli sen ympäriltä puuttuu toimintakulttuuri eli se, että me opettajat ja koko oppilaitoshenkilöstö ja koko organisaatio pyrimme myös noudattamaan omassa työssämme ja arjen elämässämme kestävän elämäntavan arvoja.

Sosiaalinen kestävyys, ja sen keskeinen säie osallisuus, syntyvät arjessa tekojen ja toiminnan kautta. Tuohon säikeeseen kuuluu oleellisesti yhdessä tekemisestä kehkeytyvä keskinäinen tunteminen ja siitä rakentuva luottamus. Työelämässä ja koulumaailmassa jaamme aikaa ihmisten kanssa, joita emme ole itse valinneet. Olemme osana organisaatiota. Jotta rohkenemme antaa omastamme, keksiä, hullutella, ideoida ja olla luovia, kaipaamme psykologista turvallisuutta. Uutta tuottava mieli on usein herkkä ja vaikenee, jos vastassa on outoja, tuntemattomia ihmisiä, jotka eivät ehkä ymmärrä minua.

Töissä ja opinnoissa edetään toki sujuvasti järjellis-rationaalisen mielen keinoilla. Mutta, kun vastaan tulee kinkkisiä ongelmia, tarvitaan kykyä tuottaa täysin uusia ratkaisuja. Silloin luovuus, keksiminen, ja joskus myös hulluttelu, ovat arvossaan. Siksi kohtaamisten hetkillä voi olla arvaamattomia myönteisiä vaikutuksia. Sosiaalinen ja psykologinen turvallisuus vahvistavat myös henkistä hyvinvointia, jota ei voi ostaa eikä tilata. Se syntyy nimen omaa arjessa, tekojen kautta.

Kirpputorilla syntyy luontevia kohtaamisia.

Tänä vuonna Otavian kehittämispäivillä hyödynnettiin yhteenkuuluvuuden synnyttämiseen oman porukan osaamista. Ohjelmassa oli monenlaisia yhdessä tekemisen ja kohtaamisen hetkiä eikä yhteisiin elämyksiin kulutettu suuria rahoja tai luonnonvaroja.

Lauri Ylä-Jussilan ideoima hyväntekeväisyyskirpputori oli mainio oivallus. Kehittämispäivien loppuvaiheisiin sijoittunut kirpputori loi rennon hengähdystauon. Kirpputorilla saattoi olla hetken aikaa omineen, pysähtyä ja sulatella päivien antia. Myytävien tuotteiden äärellä syntyi myös hauskaa jutustelua ja ostoskierroksen jälkeen oli hetki aikaa istahtaa työkavereiden kanssa. Tavaroiden avustamana tarinahanat avautuivat. Puhe rönsyili muistoihin ja haaveisiin. Kirpputorille syntyi oma pieni aikakupla ja taikapiiri, hetken todellisuus, kohtaamisten tuokioita, juuri sitä, joka synnyttää meisyyttä, meidän henkeä, sosiaalista liimaa.

Kirpputori on tuttu idea. Laurin ohje oli helppo: tuo vähintään yksi tavara ja hinnoittele se valmiiksi. Kirpputori toteutti kohtaamisten ohella kierrättämisen ideaa. Tuotto meni kokonaisuudessaan hyvään tarkoitukseen. Idean isä Lauri muisteli oivalluksen hetkeä: ”Idea syntyi lähinnä siitä, kun mietimme ketu-porukalla sitä, että nyt on konkretian aika. Mietin myös itse sitä, minkälaiset matalan kynnyksen ketu-teot ovat kuuluneet omaan arkeeni, ja mihin monilla olisi helppoa lähteä mukaan – jopa siinä tapauksessa, vaikka ’viherhömppä’ ei olisi kaikista omin juttu.”

Lauri Ylä-Jussilan kirpputori-idealla suojellaan Suomen luontoa 412,2 m².

Idean esittelyvaiheessa nousi kysymys, että jos ei löydä ostettavaa, voiko ihan vain lahjoittaa rahaa. Sinänsä loogista, mutta kirpputorilla raha ja vastike vaihtavat omistajaa. Rahalahjoitusta varten tarvitaan rahankeräyslupa eli tätä asiaa säädellään rahankeräyslailla. Poliisin sivuilta löytyy ohjeita. Pienen lyhytaikaisen keräyksen voi järjestää tekemällä ilmoituksen poliisilaitokselle. Keräys on nopeasti ohi. Se ei luo kohtaamisia samalla tavalla kuin kirpputori. Lauri oli myös miettinyt, että kirpputorille voi kutsua lähiympäristön ihmisiä: ”Toisaalta tämä oli myös demoilua laajemmille kokeiluille, johon haluaisin otavalaisia yhdistyksiä ja yksityishenkilöitä mukaan.”

Tuotto lahjoitettiin Suomen Luonnonperintösäätiölle, joka ostaa ja rauhoittaa pysyvästi luontoalueita. Kehittämispäivien tuotto oli 206,10 €. Sillä summalla rauhoitetaan luontoa 412,2 m², mistä saimme myös todisteeksi sertifikaatin. Useita lahjoituskohteita oli suunnitteluvaiheessa esillä. ”Aivan yhtä hyvin kohteena olisi voinut olla jokin muukin kestävää tulevaisuutta edistävä säätiö tai yhdistys. Esimerkiksi yhtenä vaihtoehtona oli Mieli Ry, jota olenkin harkistsemassa seuraavan kirpputorin hyväntekeväisyyskohteeksi”, Lauri kertoi.

Kirpputorin toteuttaminen ei vaatinut kovin suuria valmisteluja. Lomalta palatessa järjestelyt sujuivat. Lauri kuvaili: ”Hieman viestintää. Pari printtiä, sometusta. Selkeät ohjeet annettiin, ja ihmiset noudattivat niitä mainiosti.” Jatkoideoitakin syntyi. Aikuiset opiskelijamme voivat järjestää samanlaisia hyväntekeväisyyskirpputoreja itse valitsemiensa kohteiden hyväksi.

Ketukopterin tiimissä iloitsimme siitä, miten kirpputori-idea toteutti vaatimattomuuden suuruutta: ”Esimerkin osoittaminen on tärkeää.” Rohkaisemme opiskelijamme ja verkostokaverimme nappaamaan tästä idean.

Sen sijaan, että olisimme kuluttaneet luonnonvaroja, suojelimme niitä.

Demokratiadialogissa pohdittiin kriittisen ajattelun merkitystä demokratialle 

Torstaina 9.6. OKO! – hanke yhteistyössä  Ketukopterin kanssa järjesti demokratiadialogi -keskustelutilaisuuden kriittisen ajattelun merkityksestä demokratiassa. Tilaisuutta veti  Lauri Ylä-Jussila. Keskustelu oli osa Sitran järjestämää Demokratian puolustusdialogi-tapahtumaa

Kriittinen ajattelu on demokratian kulmakivi 

Ketu-Kopterin Demokratian puolustusdialogia luotsasi Lauri Ylä-Jussila. Lähtökohta keskustelulle oli, että hyvä, toimiva yhteiskunta vaatii kriittistä ajattelua. 

  • Kriittinen ajattelu ei ole vain kulmakivi demokratialle, vaan myös yksilötasolla tärkeä selviytymiskeino tietoyhteiskunnassa, Ylä-Jussila summasi keskustelun lähtökohdan dialogin aluksi. 

Pontimena keskustelulle toimi Sitran teettämä herättelyvideo,  jossa erilaisista kulttuuritaustoista tulevat suomalaiset pohtivat omaa suhdettaan demokratiaan. 

Suoraa vai edustuksellista demokratiaa?

Keskustelun alussa esiin nousi kysymys siitä, missä kulkevat demokratian rajat. Yhtäältä pohdittiin sitä, miten paljon vaikuttamisen mahdollisuuksia yksilöllä on isoissa kansakuntaa koskevissa päätöksissä. 

  • Yksi ääni on kuitenkin vain yksi ääni, yksi osallistuja pohti omaa suhdettaan demokratiaan. – Kuinka paljon äänestämistä voidaan pitää kansanvaltana, kun me ei kaikki kuitenkaan päästä sanomaan, mitä mieltä me oikeasti olemme?

Toisaalta mietittiin myös sitä, missä kulkevat demokraattisen osallistumisen rajat. Esimerkiksi koulussa oppilaita voidaan osallistaa päätöksentekoon vain tiettyyn rajaan asti. 

  • Siitä, pitääkö opiskella ruotsia, ei voi järjestää äänestystä, yksi osallistuja totesi. 

Demokratia on kuuntelemista 

Sosiaalinen media on mahdollistanut sen, että yhä useampi suomalainen pääsee ääneen. Äänien moninaisuus ei  kuitenkaan aina takaa demokratian toteutumista. Demokratia ei ole vain oman mielipiteen ilmaisemista, vaan myös toisten kuuntelemista. 

  • Demokratia on kaikkien kuuntelemisesta avoimesti ja se on nykyisin todella vaikeaa, yksi osallistuja totesi. –  Usein törmää siihen, että joutuu miettimään, mikä on puhujan agenda. 

Mielipiteiden kärjistyminen on aiheuttanut sen, että harmaita sävyjä on välillä vaikea löytää. 

  • Sosiaalinen media on mahdollistanut uudenlaisen ohipuhumisen. Ilmiöt ovat varmasti olleet olemassa jo ison kirkon Essolla, mutta nyt ne on vain entistä helpompi saada esille, eräs osallistuja summasi. 

Voiko mihinkään enää luottaa 

Keskustelua herätti myös informaatioajan tuoma tietoähky. 

  • Kun aikaisemmin joukkomedia toimii portinvartijana, nyt jokainen on oman onnensa herra. Onko se sitten toivottavaa? En tiedä, yksi osallistuja pohti.

Kiireisessä arjessa ei ole aina aikaa pohtia jokaisen tiedonmurusen alkuperää. Joskus on valittava nopein reitti. Mutta miten se vaikuttaa demokratiaan ja kriittiseen ajatteluun pitkällä tähtäimellä?

  • Kuinka paljon voidaan oikein luottaa siihen informaatioon jota saadaan? yksi osallistujista kysyi. – Miten helposti ihmiset ottavat ensimmäisen tiedon ja luottavat siihen? 

Ennen puolentoista tunnin tapahtuman loppua Ylä-Jussila pyysi vielä kaikkia kirjaamaan omat oivalluksensa ylös. Ne sai jakaa kaikille tai ottaa mukaan vain itselleen. Tärkeintä ei ollut lopputulokseen pääseminen vaan ajattelun herättäminen. 

Demokratiadialogissa pohdittiin kriittisen ajattelun merkitystä demokratialle 

Torstaina 9.6. OKO! – hanke yhteistyössä  Ketukopterin kanssa järjesti demokratiadialogi -keskustelutilaisuuden kriittisen ajattelun merkityksestä demokratiassa. Tilaisuutta veti  Lauri Ylä-Jussila. Keskustelu oli osa Sitran järjestämää Demokratian puolustusdialogi-tapahtumaa

Kriittinen ajattelu on demokratian kulmakivi 

Ketu-Kopterin Demokratian puolustusdialogia luotsasi Lauri Ylä-Jussila. Lähtökohta keskustelulle oli, että hyvä, toimiva yhteiskunta vaatii kriittistä ajattelua. 

  • Kriittinen ajattelu ei ole vain kulmakivi demokratialle, vaan myös yksilötasolla tärkeä selviytymiskeino tietoyhteiskunnassa, Ylä-Jussila summasi keskustelun lähtökohdan dialogin aluksi. 

Pontimena keskustelulle toimi Sitran teettämä herättelyvideo,  jossa erilaisista kulttuuritaustoista tulevat suomalaiset pohtivat omaa suhdettaan demokratiaan. 

Suoraa vai edustuksellista demokratiaa?

Keskustelun alussa esiin nousi kysymys siitä, missä kulkevat demokratian rajat. Yhtäältä pohdittiin sitä, miten paljon vaikuttamisen mahdollisuuksia yksilöllä on isoissa kansakuntaa koskevissa päätöksissä. 

  • Yksi ääni on kuitenkin vain yksi ääni, yksi osallistuja pohti omaa suhdettaan demokratiaan. – Kuinka paljon äänestämistä voidaan pitää kansanvaltana, kun me ei kaikki kuitenkaan päästä sanomaan, mitä mieltä me oikeasti olemme?

Toisaalta mietittiin myös sitä, missä kulkevat demokraattisen osallistumisen rajat. Esimerkiksi koulussa oppilaita voidaan osallistaa päätöksentekoon vain tiettyyn rajaan asti. 

  • Siitä, pitääkö opiskella ruotsia, ei voi järjestää äänestystä, yksi osallistuja totesi. 

Demokratia on kuuntelemista 

Sosiaalinen media on mahdollistanut sen, että yhä useampi suomalainen pääsee ääneen. Äänien moninaisuus ei  kuitenkaan aina takaa demokratian toteutumista. Demokratia ei ole vain oman mielipiteen ilmaisemista, vaan myös toisten kuuntelemista. 

  • Demokratia on kaikkien kuuntelemisesta avoimesti ja se on nykyisin todella vaikeaa, yksi osallistuja totesi. –  Usein törmää siihen, että joutuu miettimään, mikä on puhujan agenda. 

Mielipiteiden kärjistyminen on aiheuttanut sen, että harmaita sävyjä on välillä vaikea löytää. 

  • Sosiaalinen media on mahdollistanut uudenlaisen ohipuhumisen. Ilmiöt ovat varmasti olleet olemassa jo ison kirkon Essolla, mutta nyt ne on vain entistä helpompi saada esille, eräs osallistuja summasi. 

Voiko mihinkään enää luottaa 

Keskustelua herätti myös informaatioajan tuoma tietoähky. 

  • Kun aikaisemmin joukkomedia toimii portinvartijana, nyt jokainen on oman onnensa herra. Onko se sitten toivottavaa? En tiedä, yksi osallistuja pohti.

Kiireisessä arjessa ei ole aina aikaa pohtia jokaisen tiedonmurusen alkuperää. Joskus on valittava nopein reitti. Mutta miten se vaikuttaa demokratiaan ja kriittiseen ajatteluun pitkällä tähtäimellä?

  • Kuinka paljon voidaan oikein luottaa siihen informaatioon jota saadaan? yksi osallistujista kysyi. – Miten helposti ihmiset ottavat ensimmäisen tiedon ja luottavat siihen? 

Demokratiadialogissa pohdittiin kriittisen ajattelun merkitystä demokratialle 

Torstaina 9.6. OKO! – hanke yhteistyössä  Ketukopterin kanssa järjesti demokratiadialogi -keskustelutilaisuuden kriittisen ajattelun merkityksestä demokratiassa. Tilaisuutta veti  Lauri Ylä-Jussila. Keskustelu oli osa Sitran järjestämää Demokratian puolustusdialogi-tapahtumaa

Kriittinen ajattelu on demokratian kulmakivi 

Ketu-Kopterin Demokratian puolustusdialogia luotsasi Lauri Ylä-Jussila. Lähtökohta keskustelulle oli, että hyvä, toimiva yhteiskunta vaatii kriittistä ajattelua. 

  • Kriittinen ajattelu ei ole vain kulmakivi demokratialle, vaan myös yksilötasolla tärkeä selviytymiskeino tietoyhteiskunnassa, Ylä-Jussila summasi keskustelun lähtökohdan dialogin aluksi. 

Pontimena keskustelulle toimi Sitran teettämä herättelyvideo,  jossa erilaisista kulttuuritaustoista tulevat suomalaiset pohtivat omaa suhdettaan demokratiaan. 

Suoraa vai edustuksellista demokratiaa?

Keskustelun alussa esiin nousi kysymys siitä, missä kulkevat demokratian rajat. Yhtäältä pohdittiin sitä, miten paljon vaikuttamisen mahdollisuuksia yksilöllä on isoissa kansakuntaa koskevissa päätöksissä. 

  • Yksi ääni on kuitenkin vain yksi ääni, yksi osallistuja pohti omaa suhdettaan demokratiaan. – Kuinka paljon äänestämistä voidaan pitää kansanvaltana, kun me ei kaikki kuitenkaan päästä sanomaan, mitä mieltä me oikeasti olemme?

Toisaalta mietittiin myös sitä, missä kulkevat demokraattisen osallistumisen rajat. Esimerkiksi koulussa oppilaita voidaan osallistaa päätöksentekoon vain tiettyyn rajaan asti. 

  • Siitä, pitääkö opiskella ruotsia, ei voi järjestää äänestystä, yksi osallistuja totesi. 

Demokratia on kuuntelemista 

Sosiaalinen media on mahdollistanut sen, että yhä useampi suomalainen pääsee ääneen. Äänien moninaisuus ei  kuitenkaan aina takaa demokratian toteutumista. Demokratia ei ole vain oman mielipiteen ilmaisemista, vaan myös toisten kuuntelemista. 

  • Demokratia on kaikkien kuuntelemisesta avoimesti ja se on nykyisin todella vaikeaa, yksi osallistuja totesi. –  Usein törmää siihen, että joutuu miettimään, mikä on puhujan agenda. 

Mielipiteiden kärjistyminen on aiheuttanut sen, että harmaita sävyjä on välillä vaikea löytää. 

  • Sosiaalinen media on mahdollistanut uudenlaisen ohipuhumisen. Ilmiöt ovat varmasti olleet olemassa jo ison kirkon Essolla, mutta nyt ne on vain entistä helpompi saada esille, eräs osallistuja summasi. 

Voiko mihinkään enää luottaa 

Keskustelua herätti myös informaatioajan tuoma tietoähky. 

  • Kun aikaisemmin joukkomedia toimii portinvartijana, nyt jokainen on oman onnensa herra. Onko se sitten toivottavaa? En tiedä, yksi osallistuja pohti.

Kiireisessä arjessa ei ole aina aikaa pohtia jokaisen tiedonmurusen alkuperää. Joskus on valittava nopein reitti. Mutta miten se vaikuttaa demokratiaan ja kriittiseen ajatteluun pitkällä tähtäimellä?

  • Kuinka paljon voidaan oikein luottaa siihen informaatioon jota saadaan? yksi osallistujista kysyi. – Miten helposti ihmiset ottavat ensimmäisen tiedon ja luottavat siihen? 

Ennen puolentoista tunnin tapahtuman loppua Ylä-Jussila pyysi vielä kaikkia kirjaamaan omat oivalluksensa ylös. Ne sai jakaa kaikille tai ottaa mukaan vain itselleen. Tärkeintä ei ollut lopputulokseen pääseminen vaan ajattelun herättäminen. 

Ennen puolentoista tunnin tapahtuman loppua Ylä-Jussila pyysi vielä kaikkia kirjaamaan omat oivalluksensa ylös. Ne sai jakaa kaikille tai ottaa mukaan vain itselleen. Tärkeintä ei ollut lopputulokseen pääseminen vaan ajattelun herättäminen. 

Jenni Linturi