Delfoi-menetelmällä tulevaisuusajattelua opettelemaan

Kyky hahmottaa mutkikkaita kokonaisuuksia, varsinkin tulevaisuuteen kiinnittyviä, on tärkeää ja vaikeaa. Filosofi Roman Krznaric on kirjoittanut kirjan The Good Ancestor – How to Think Long Term in a Short-Term World, jossa hän kuvailee, kuinka tärkeää meidän olisi nyt kaikilla tasoilla huomioida valinnoissamme myös ne, joilla ei ole vielä äänivaltaa eli ne, jotka eivät ole vielä syntyneet. Samaa on korostanut professori Arto O. Salonen niin teksteissään kuin lukuisissa esiintymisissään.

Meidän pitää pyrkiä jättämään hyvän elämän edellytykset tuleville sukupolville. Ja tämän hahmottamiseen tarvitsemme Krznarin ajamaa pitkän tähtäimen ajattelun taitoa. Krznaricin ajatteluun ja näkemyksiin pääsee mukavasti tutustumaan Luke Robert Masonin Futures podcastin episodin #22 sekä tiiviisti Krznaricin TED-puheen How to be a good ancestor avulla.

Utopia-hankkeen Antti Rajala, UEF, kannustaa kuvittelemaan tulevaisuuksia.

Konkreettien utopioiden -tutkimushankkeessa lähtökohtana on ajatus siitä, että meidän on ensin kyettävä kuvittelemaan mahdollisia ja toivottavia hyviä tulevaisuuksia, olivatpa ne kuinka utopistisia tahansa, ennen kuin kykenemme arjen valinnoissamme suuntaamaan kohti toivottua. Ekoaavistuksia podcastin jaksossa #10 tutkija Antti Rajala, utopiahankkeen johtaja, kertoo: ”Tulevaisuusvisiointi ja tulevaisuuskeskustelu on nyt nostanut päätään, koska olemme yhteiskunnassa kriisitilassa. Emme voi jatkaa niin, kuin ennen on toimittu. On löydettävä vaihtoehtoja. Utopialla voidaan tarkoittaa konkreettia toimintaa ja yhteiskunnallista uudistusta, kuten vaikkapa Wikipedia vapaan tiedonvälityksen toteuttamisessa. Konkreetit ekokriisiä ratkovat utopiat voivat olla pieniä askelia toivottuun suuntaan, esimerkkinä kasvisruokapäivä koulussa.”

Utopia-hankkeen sivuilta löytyy paljon kiinnostavaa. Erityisesti kaikille asiasta kiinnostuneille opettajille suositeltava kohde on Utopiapedagogiikan verkkokurssi, jonka voi opiskella omatoimisesti ja napata vaikka kaverin mukaan. Kurssi ja muuta oppimateriaalia löytyy hankesivuilta osoitteesta utopiaproject.fi/oppimateriaalit.

Delfoi on tulevaisuuksien tutkimuksen menetelmä, jossa asiantuntijajoukko punnitsee annettuja tulevaisuusväitteitä. Hyvin usein väitteissä haetaan vastaajan näkemystä siitä, miten toivottava ja miten todennäköinen annettu väite on. Väitteissä voidaan tehdä aikahyppyjä utooppisiin ja dystooppisiin maisemiin. Kannanoton lisäksi näkemyksistä käydään keskustelua.

Tyypillisesti Delfoi-työskentely on anonyymiä, mutta dialogia voidaan jatkaa kyselyn tulosten pohjalta myös kasvokkain esimerkiksi Erätauko-menetelmällä. Niin Delfoita kuin Erätaukoa voidaan toteuttaa opiskelijoiden kanssa osana normaalia opetussuunnitelmatavoitteisiin kytkettyä opiskelua. Ketukopteri-hankkeen aikana olemme käyttäneet näitä molempia menetelmiä lukiolaisten kanssa. Lisäksi olemme toteuttaneet useampaan kertaan samaan menetelmäperheeseen kuuluvaa tulevaisuuskuvittelua, jonka kuvaus ja Jukka Tikkasen video-ohjeet löytyy Ekososiaalisen sivistyksen -työkalusivuilta.

Järjestämme 18.4.23 klo 15:15 yhdessä Otavan Opiston Delfoi-pajayhteisön kanssa webinaarin Delfoin soveltamisesta opetuskäyttöön. Webinaarissa Ketukopterin Anne Rongas ja Delfoi-yhteisön Eliisa Lintukorpi perkaavat niin menetelmää, sovellusesimerkkejä kuin mahdollisuuksia. Webinaari on kaikille avoin ja tallennetaan myöhemmin julkaistavaksi. Ilmoittautuminen lomakkeella 17.4. mennessä.

Arjen systeemiajattelu on osa ekososiaalisen sivistyksen kansalaistaitoja

Tämä viikko on hävikkiviikko. Hävikin vähentämiseen teollisuudessa ja yhteiskunnan toiminnoissa pyritään ennakoinnilla, hyvällä suunnittelulla ja kiertotaloudella. Samat opit pätevät myös kotitaloudessa.

Sanonta paholainen piilee yksityiskohdissa on hävikin kohdalla totta. Normaalia arkea on vaikea nähdä tarkasti, koska se on itsestään selvää. Usein toistuvat pienet asiat hämäävät. Mittakaavan hahmottaminen pienten huomaamatta toistuvien asioiden ja yksittäisten isojen asioiden välillä on vaikeaa. Tähän vaadittavaa systeemiajattelua opetellaan KETU2-opintojaksolla (syksyn toteutukseen ehtii vielä 18.9. mennessä).

Luonnonvarakeskus Luke tutki vuonna 2020 yhteistyössä Pauligin kanssa kotitalouksissa syntyvää kahvihävikkiä. Tulos oli hämmästyttävä. Kotitalouksien ruokahävikistä 13 % muodostui kahvista eli kolmanneksi suurin hävikin aiheuttaja vihannesten ja hedelmien jälkeen. Hävikkitutkimuksen monimenetelmäinen toteuttaminen on kuvailtu Luken uutisessa. Vastaavaan tapaan voisi lukiossa toteuttaa hävikkitutkimuksen. Samalla kertyisi tutkimusmenetelmäosaamista. Tämä sopisi vaikkapa TO1:lle tai tilastomatematiikkaan.

Hävikki ja kierrättämätön jäte ovat turhaa tuhlaamista. EU-tasolla on tavoitteena pienentää elintarvikejäte vuoden 2020 tasosta puoleen vuoteen 2030 mennessä. Elintarvikejätteessä osa on ruuanvalmistuksessa syntyvää jätettä, kuten kuoria ja luita, osa syömättä jäänyttä ruokaa eli hävikkiä. Luonnonvarakeskus seuraa elintarvikejätteen ja ruokahävikin määriä. Tällä hetkellä Suomen ruokahävikistä 33 % syntyy kotitalouksissa, joissa menee roskiin vuositasolla syömäkelpoista ruokaa 0,5 miljardilla eurolla. Asialla on siis myös kansantaloudellista merkitystä. Lisää ajankohtaista tietoa ruokahävikistä Suomessa löytyy Saa syödä! -sivuston hävikkiviikon uutisessa.

Hävikin vähentämisessä tarvitaan yhteiskunnan kaikkien tasojen toimintatapojen muutosta. Samalla tulee myös näkyväksi, millaista uutta osaamista tarvitaan. Osa hävikistä saadaan poistettua insinööritaidoilla eli tekemällä laskelmia ja muuttamalla tuotantosysteemejä. Tuotantoprosessien optimointi on jo nyt vähentänyt elintarvikehävikkiä . Pakkaus, kuljetus ja varastointi ovat osa ketjua. Kaupan ja ravintolapalveluiden aloilla on keksitty uusia toimintamalleja, kuten myyntiajan loppua lähenevien tuotteiden iltamyynti.

Vaikka insinöörit kuinka vääntäisivät laskentataulukoita ja kehittäisivät tekoälyn avustamaa arkea, tarvitaan taitoa ja osaamista ihmisten toimintatapojen muuttamiseen eli humanistisella osaamisella on oma tärkeä roolinsa hävikin vähentämisessä. Motivan järjestämässä Hävikkiviikon tapahtumassa muistutettiin arjen rutiinien merkityksestä. Ideoita kehiin! Miten sinä teet itsellesi helpoksi vaikkapa kahvihävikin vähentämisen?

Pauligin sivuilta löytyy hyvä vinkkilista kahvihävikin vähentämiseen. Tässä ydinkohdat lyhyesti:

• Vältä hävikkiä: valmista kahvia vain sen verran kuin on juojia. Jos valmistat kerralla enemmän kahvia, kaada kahvi termoskannuun. Ylijääneen kahvin voi myös pakastaa kahvijääpaloiksi.
• Säästä sähkössä: Pidä kahvinkeitin päällä vain kahvin valmistuksen ajan. Älä seisota kahvia pannulla.
• Kierrätä kahvinpurut: kompostoi kahvipurut tai lajittele ne biojätteeseen.
• Kahvikupin ja pannun peseminen: pese kahvikupit ja pannu tiskikoneessa, suosi täysiä koneellisia.
• Kahvipaketista on moneksi: Kahvilaminaatti on kestävää ja siitä voi tehdä mm. kauppakasseja. Jos et hyödynnä pakettia askartelussa, lajittele tyhjä kahvipakkaus muovinkeräykseen.

Ketukopterin konehuoneessa herättiin kahvin ohella teehävikkitietoisuuteen. Uusi rutiini aamuteellä on kaataa kuumaa teetä termariin. Ei enää jäähtyneen teekupin lämmittämistä, sillä lämmittäminen vie energiaa. Teekaupasta löytää monia teelaatuja, jotka kestävät useita hauduttamisia. Sellaisen teen litrahinta on yllättävän edullinen. Arvostetaan jokaista kahvi- ja kaakaopapua sekä teenlehteä.

Ketu Kettu opettelee uusia arjen rutiineja. Ei totta vieköön kahvia ja teetä viemäriin keitetä.

Syyskuu on vilkas tapahtumakuu

Ketukopterin kalenterissa on monta mielenkiintoista merkintää syyskuulle. Osallistuminen ja konkreettinen toiminta synnyttävät kokemuksia ja auttavat arvioimaan omaa suhdetta tapahtumakohteisiin. Erilaiset tapahtumat tuovat vaihtelua ja virtaa työn ja opiskelun keskelle. Tapahtumista lisää yksi kerrallaan, mutta tässä koko valikoima.

Keskiviikkona 7.9. klo 16 julkaistaan upouusi kestävän tulevaisuus podcast-sarja, jonka ensimmäinen ääniretki vie vieraisille Helsingin yliopistoon Kestävyystieteen instituutti HELSUSiin ja kestävyyskurssin konehuoneeseen.

Torstaina 8.9. vietämme kansainvälistä lukutaitopäivää. YK haluaa päivän myötä muistuttaa lukutaidon merkityksestä ja koulutuksen tärkeydestä kestävän tulevaisuuden rakentamisessa. Ketukopteri avaa lukutaitopäivän kunniaksi koko syyskuun pyörivän lukupiirin, joka innostaa ihmisiä Esa Saarisen välähdystekniikalla kestävyyskirjallisuuden ja kirjavinkkailun pariin.

12.-18.9. hävikkiviikolla Ketu Kettu touhuaa keittiössä ja somettaa mainioita vinkkejä ruokahävikin vähentämiseen. Kymmenettä kertaa järjestettävä hävikkiviikko on Kuluttajaliiton tempaus, jonka yhteydessä järjestetään kouluilla Hävikki-battle. Ketukopterissa mietitään, miten tähän voitaisiin osallistua myös lukiossa.

19.9. alkaa Saimaa systeeminä KETU2-opintojakso, jolle ilmoittautuminen jatkuu 18.9. saakka.

Edellisten tempausten jälkeen ollaankin jo hyvässä vireessä LUKEMA-verkoston virittämiin nollapäästöpäivän tapahtumiin 21.9.

Saattaa olla, että mukaan mahtuu vielä muutamia muitakin teematuokioita. Ainakin koko kuukauden ajan kerätään kuvatunnelmia teemana #säilösyksy. Tiedotusosastolla mietitään hyviä keinoja viestiä näistä kaikista opiskelijoille.

Virkattu Ketu Kettu valmistuu hävikkiviikon keittiöpuuhiin. Kestävyyskirjastoa on koottu jo jonkun aikaa.

ITK-webinaari: Delfoi-menetelmä lukio-opetuksessa

ITK eli Interaktiivinen Tekniikka Koulutuksessa -konferenssi järjestetään lokakuun alussa Hämeenlinnassa. Konferenssi on koonnut jo yli 30 vuoden ajan teknologian ja digitaalisuuden pedagogisista mahdollisuuksista kiinnostunutta väkeä yhteen Pohjoismaiden suurimpaan alan tapahtumaan.

Ketukopterin kokeilu tulevaisuuksientutkimuksen Delfoi-menetelmän soveltamisesta ilmasto- ja kestävyyskasvaukseen on yksi konferenssiesityksistä (perjantaina 7.10. klo 12-12:30 esityssali 35). Konferenssia pohjustavassa webinaarisarjassa kerroimme kuulumisia konehuoneesta eli miltä pohjalta Delfoin hyödyntämistä on rakennettu.

Tavoitteena Delfoi-menetelmän hyödyntämisessä on, että tulevaisuuskuvittelun ja tarinankerronnan keinoilla voisimme työstää ilmastomörköameebaa lähestyttävään muotoon, niin että pääsemme puhumaan siitä ihmisläheisesti, arjen elämään liittyvien ilmiöiden kautta. Tavoitteemme on etsiä yhdessä toimintarmoa sekä toivon rakentamisen keinoja. Siksi oppiaineista on mietitty mukaan ennen kaikkea filosofia, elämänkatsomustieto ja psykologia.

Olemme käyttäneet Delfoi-menetelmää lukiolaisten kanssa Ilmastosankarit-kuvittelun ohella tulevaisuuden rakkaus -teeman sekä tulevaisuuskompetenssien käsittelyyn. Webinaarissa juttua kuljettivat Anne Rongas, Jukka Tikkanen, Lauri Ylä-Jussila, Jenni Linturi.

Videolla näkyvä diapaketti löytyy tästä, jos linkit tausta-aineistoihin kiinnostavat.

Kohtaamisissa syntyy luottamus – vaikka kirpparilla

Meidän poppoon syksyn työt käynnistyivät perinteisillä kehittämispäivillä. Ketukopterin kotipaikka on paitsi verkossa myös Otavan Opiston kampuksella Mikkelissä. Koronatauon jälkeen lähes koko henkilöstö pääsi paikalle, joten meitä oli koolla miltei 70 henkeä.

Kestävä tulevaisuus (ketu) oli esillä monin tavoin. Kestävyyskasvatukselta katoaa nopeasti uskottavuus, mikäli sen ympäriltä puuttuu toimintakulttuuri eli se, että me opettajat ja koko oppilaitoshenkilöstö ja koko organisaatio pyrimme myös noudattamaan omassa työssämme ja arjen elämässämme kestävän elämäntavan arvoja.

Sosiaalinen kestävyys, ja sen keskeinen säie osallisuus, syntyvät arjessa tekojen ja toiminnan kautta. Tuohon säikeeseen kuuluu oleellisesti yhdessä tekemisestä kehkeytyvä keskinäinen tunteminen ja siitä rakentuva luottamus. Työelämässä ja koulumaailmassa jaamme aikaa ihmisten kanssa, joita emme ole itse valinneet. Olemme osana organisaatiota. Jotta rohkenemme antaa omastamme, keksiä, hullutella, ideoida ja olla luovia, kaipaamme psykologista turvallisuutta. Uutta tuottava mieli on usein herkkä ja vaikenee, jos vastassa on outoja, tuntemattomia ihmisiä, jotka eivät ehkä ymmärrä minua.

Töissä ja opinnoissa edetään toki sujuvasti järjellis-rationaalisen mielen keinoilla. Mutta, kun vastaan tulee kinkkisiä ongelmia, tarvitaan kykyä tuottaa täysin uusia ratkaisuja. Silloin luovuus, keksiminen, ja joskus myös hulluttelu, ovat arvossaan. Siksi kohtaamisten hetkillä voi olla arvaamattomia myönteisiä vaikutuksia. Sosiaalinen ja psykologinen turvallisuus vahvistavat myös henkistä hyvinvointia, jota ei voi ostaa eikä tilata. Se syntyy nimen omaa arjessa, tekojen kautta.

Kirpputorilla syntyy luontevia kohtaamisia.

Tänä vuonna Otavian kehittämispäivillä hyödynnettiin yhteenkuuluvuuden synnyttämiseen oman porukan osaamista. Ohjelmassa oli monenlaisia yhdessä tekemisen ja kohtaamisen hetkiä eikä yhteisiin elämyksiin kulutettu suuria rahoja tai luonnonvaroja.

Lauri Ylä-Jussilan ideoima hyväntekeväisyyskirpputori oli mainio oivallus. Kehittämispäivien loppuvaiheisiin sijoittunut kirpputori loi rennon hengähdystauon. Kirpputorilla saattoi olla hetken aikaa omineen, pysähtyä ja sulatella päivien antia. Myytävien tuotteiden äärellä syntyi myös hauskaa jutustelua ja ostoskierroksen jälkeen oli hetki aikaa istahtaa työkavereiden kanssa. Tavaroiden avustamana tarinahanat avautuivat. Puhe rönsyili muistoihin ja haaveisiin. Kirpputorille syntyi oma pieni aikakupla ja taikapiiri, hetken todellisuus, kohtaamisten tuokioita, juuri sitä, joka synnyttää meisyyttä, meidän henkeä, sosiaalista liimaa.

Kirpputori on tuttu idea. Laurin ohje oli helppo: tuo vähintään yksi tavara ja hinnoittele se valmiiksi. Kirpputori toteutti kohtaamisten ohella kierrättämisen ideaa. Tuotto meni kokonaisuudessaan hyvään tarkoitukseen. Idean isä Lauri muisteli oivalluksen hetkeä: ”Idea syntyi lähinnä siitä, kun mietimme ketu-porukalla sitä, että nyt on konkretian aika. Mietin myös itse sitä, minkälaiset matalan kynnyksen ketu-teot ovat kuuluneet omaan arkeeni, ja mihin monilla olisi helppoa lähteä mukaan – jopa siinä tapauksessa, vaikka ’viherhömppä’ ei olisi kaikista omin juttu.”

Lauri Ylä-Jussilan kirpputori-idealla suojellaan Suomen luontoa 412,2 m².

Idean esittelyvaiheessa nousi kysymys, että jos ei löydä ostettavaa, voiko ihan vain lahjoittaa rahaa. Sinänsä loogista, mutta kirpputorilla raha ja vastike vaihtavat omistajaa. Rahalahjoitusta varten tarvitaan rahankeräyslupa eli tätä asiaa säädellään rahankeräyslailla. Poliisin sivuilta löytyy ohjeita. Pienen lyhytaikaisen keräyksen voi järjestää tekemällä ilmoituksen poliisilaitokselle. Keräys on nopeasti ohi. Se ei luo kohtaamisia samalla tavalla kuin kirpputori. Lauri oli myös miettinyt, että kirpputorille voi kutsua lähiympäristön ihmisiä: ”Toisaalta tämä oli myös demoilua laajemmille kokeiluille, johon haluaisin otavalaisia yhdistyksiä ja yksityishenkilöitä mukaan.”

Tuotto lahjoitettiin Suomen Luonnonperintösäätiölle, joka ostaa ja rauhoittaa pysyvästi luontoalueita. Kehittämispäivien tuotto oli 206,10 €. Sillä summalla rauhoitetaan luontoa 412,2 m², mistä saimme myös todisteeksi sertifikaatin. Useita lahjoituskohteita oli suunnitteluvaiheessa esillä. ”Aivan yhtä hyvin kohteena olisi voinut olla jokin muukin kestävää tulevaisuutta edistävä säätiö tai yhdistys. Esimerkiksi yhtenä vaihtoehtona oli Mieli Ry, jota olenkin harkistsemassa seuraavan kirpputorin hyväntekeväisyyskohteeksi”, Lauri kertoi.

Kirpputorin toteuttaminen ei vaatinut kovin suuria valmisteluja. Lomalta palatessa järjestelyt sujuivat. Lauri kuvaili: ”Hieman viestintää. Pari printtiä, sometusta. Selkeät ohjeet annettiin, ja ihmiset noudattivat niitä mainiosti.” Jatkoideoitakin syntyi. Aikuiset opiskelijamme voivat järjestää samanlaisia hyväntekeväisyyskirpputoreja itse valitsemiensa kohteiden hyväksi.

Ketukopterin tiimissä iloitsimme siitä, miten kirpputori-idea toteutti vaatimattomuuden suuruutta: ”Esimerkin osoittaminen on tärkeää.” Rohkaisemme opiskelijamme ja verkostokaverimme nappaamaan tästä idean.

Sen sijaan, että olisimme kuluttaneet luonnonvaroja, suojelimme niitä.