Home

  • Kohtaamisissa syntyy luottamus – vaikka kirpparilla

    Meidän poppoon syksyn työt käynnistyivät perinteisillä kehittämispäivillä. Ketukopterin kotipaikka on paitsi verkossa myös Otavan Opiston kampuksella Mikkelissä. Koronatauon jälkeen lähes koko henkilöstö pääsi paikalle, joten meitä oli koolla miltei 70 henkeä.

    Kestävä tulevaisuus (ketu) oli esillä monin tavoin. Kestävyyskasvatukselta katoaa nopeasti uskottavuus, mikäli sen ympäriltä puuttuu toimintakulttuuri eli se, että me opettajat ja koko oppilaitoshenkilöstö ja koko organisaatio pyrimme myös noudattamaan omassa työssämme ja arjen elämässämme kestävän elämäntavan arvoja.

    Sosiaalinen kestävyys, ja sen keskeinen säie osallisuus, syntyvät arjessa tekojen ja toiminnan kautta. Tuohon säikeeseen kuuluu oleellisesti yhdessä tekemisestä kehkeytyvä keskinäinen tunteminen ja siitä rakentuva luottamus. Työelämässä ja koulumaailmassa jaamme aikaa ihmisten kanssa, joita emme ole itse valinneet. Olemme osana organisaatiota. Jotta rohkenemme antaa omastamme, keksiä, hullutella, ideoida ja olla luovia, kaipaamme psykologista turvallisuutta. Uutta tuottava mieli on usein herkkä ja vaikenee, jos vastassa on outoja, tuntemattomia ihmisiä, jotka eivät ehkä ymmärrä minua.

    Töissä ja opinnoissa edetään toki sujuvasti järjellis-rationaalisen mielen keinoilla. Mutta, kun vastaan tulee kinkkisiä ongelmia, tarvitaan kykyä tuottaa täysin uusia ratkaisuja. Silloin luovuus, keksiminen, ja joskus myös hulluttelu, ovat arvossaan. Siksi kohtaamisten hetkillä voi olla arvaamattomia myönteisiä vaikutuksia. Sosiaalinen ja psykologinen turvallisuus vahvistavat myös henkistä hyvinvointia, jota ei voi ostaa eikä tilata. Se syntyy nimen omaa arjessa, tekojen kautta.

    Kirpputorilla syntyy luontevia kohtaamisia.

    Tänä vuonna Otavian kehittämispäivillä hyödynnettiin yhteenkuuluvuuden synnyttämiseen oman porukan osaamista. Ohjelmassa oli monenlaisia yhdessä tekemisen ja kohtaamisen hetkiä eikä yhteisiin elämyksiin kulutettu suuria rahoja tai luonnonvaroja.

    Lauri Ylä-Jussilan ideoima hyväntekeväisyyskirpputori oli mainio oivallus. Kehittämispäivien loppuvaiheisiin sijoittunut kirpputori loi rennon hengähdystauon. Kirpputorilla saattoi olla hetken aikaa omineen, pysähtyä ja sulatella päivien antia. Myytävien tuotteiden äärellä syntyi myös hauskaa jutustelua ja ostoskierroksen jälkeen oli hetki aikaa istahtaa työkavereiden kanssa. Tavaroiden avustamana tarinahanat avautuivat. Puhe rönsyili muistoihin ja haaveisiin. Kirpputorille syntyi oma pieni aikakupla ja taikapiiri, hetken todellisuus, kohtaamisten tuokioita, juuri sitä, joka synnyttää meisyyttä, meidän henkeä, sosiaalista liimaa.

    Kirpputori on tuttu idea. Laurin ohje oli helppo: tuo vähintään yksi tavara ja hinnoittele se valmiiksi. Kirpputori toteutti kohtaamisten ohella kierrättämisen ideaa. Tuotto meni kokonaisuudessaan hyvään tarkoitukseen. Idean isä Lauri muisteli oivalluksen hetkeä: ”Idea syntyi lähinnä siitä, kun mietimme ketu-porukalla sitä, että nyt on konkretian aika. Mietin myös itse sitä, minkälaiset matalan kynnyksen ketu-teot ovat kuuluneet omaan arkeeni, ja mihin monilla olisi helppoa lähteä mukaan – jopa siinä tapauksessa, vaikka ’viherhömppä’ ei olisi kaikista omin juttu.”

    Lauri Ylä-Jussilan kirpputori-idealla suojellaan Suomen luontoa 412,2 m².

    Idean esittelyvaiheessa nousi kysymys, että jos ei löydä ostettavaa, voiko ihan vain lahjoittaa rahaa. Sinänsä loogista, mutta kirpputorilla raha ja vastike vaihtavat omistajaa. Rahalahjoitusta varten tarvitaan rahankeräyslupa eli tätä asiaa säädellään rahankeräyslailla. Poliisin sivuilta löytyy ohjeita. Pienen lyhytaikaisen keräyksen voi järjestää tekemällä ilmoituksen poliisilaitokselle. Keräys on nopeasti ohi. Se ei luo kohtaamisia samalla tavalla kuin kirpputori. Lauri oli myös miettinyt, että kirpputorille voi kutsua lähiympäristön ihmisiä: ”Toisaalta tämä oli myös demoilua laajemmille kokeiluille, johon haluaisin otavalaisia yhdistyksiä ja yksityishenkilöitä mukaan.”

    Tuotto lahjoitettiin Suomen Luonnonperintösäätiölle, joka ostaa ja rauhoittaa pysyvästi luontoalueita. Kehittämispäivien tuotto oli 206,10 €. Sillä summalla rauhoitetaan luontoa 412,2 m², mistä saimme myös todisteeksi sertifikaatin. Useita lahjoituskohteita oli suunnitteluvaiheessa esillä. ”Aivan yhtä hyvin kohteena olisi voinut olla jokin muukin kestävää tulevaisuutta edistävä säätiö tai yhdistys. Esimerkiksi yhtenä vaihtoehtona oli Mieli Ry, jota olenkin harkistsemassa seuraavan kirpputorin hyväntekeväisyyskohteeksi”, Lauri kertoi.

    Kirpputorin toteuttaminen ei vaatinut kovin suuria valmisteluja. Lomalta palatessa järjestelyt sujuivat. Lauri kuvaili: ”Hieman viestintää. Pari printtiä, sometusta. Selkeät ohjeet annettiin, ja ihmiset noudattivat niitä mainiosti.” Jatkoideoitakin syntyi. Aikuiset opiskelijamme voivat järjestää samanlaisia hyväntekeväisyyskirpputoreja itse valitsemiensa kohteiden hyväksi.

    Ketukopterin tiimissä iloitsimme siitä, miten kirpputori-idea toteutti vaatimattomuuden suuruutta: ”Esimerkin osoittaminen on tärkeää.” Rohkaisemme opiskelijamme ja verkostokaverimme nappaamaan tästä idean.

    Sen sijaan, että olisimme kuluttaneet luonnonvaroja, suojelimme niitä.
  • Demokratiadialogissa pohdittiin kriittisen ajattelun merkitystä demokratialle 

    Torstaina 9.6. OKO! – hanke yhteistyössä  Ketukopterin kanssa järjesti demokratiadialogi -keskustelutilaisuuden kriittisen ajattelun merkityksestä demokratiassa. Tilaisuutta veti  Lauri Ylä-Jussila. Keskustelu oli osa Sitran järjestämää Demokratian puolustusdialogi-tapahtumaa

    Kriittinen ajattelu on demokratian kulmakivi 

    Ketu-Kopterin Demokratian puolustusdialogia luotsasi Lauri Ylä-Jussila. Lähtökohta keskustelulle oli, että hyvä, toimiva yhteiskunta vaatii kriittistä ajattelua. 

    • Kriittinen ajattelu ei ole vain kulmakivi demokratialle, vaan myös yksilötasolla tärkeä selviytymiskeino tietoyhteiskunnassa, Ylä-Jussila summasi keskustelun lähtökohdan dialogin aluksi. 

    Pontimena keskustelulle toimi Sitran teettämä herättelyvideo,  jossa erilaisista kulttuuritaustoista tulevat suomalaiset pohtivat omaa suhdettaan demokratiaan. 

    Suoraa vai edustuksellista demokratiaa?

    Keskustelun alussa esiin nousi kysymys siitä, missä kulkevat demokratian rajat. Yhtäältä pohdittiin sitä, miten paljon vaikuttamisen mahdollisuuksia yksilöllä on isoissa kansakuntaa koskevissa päätöksissä. 

    • Yksi ääni on kuitenkin vain yksi ääni, yksi osallistuja pohti omaa suhdettaan demokratiaan. – Kuinka paljon äänestämistä voidaan pitää kansanvaltana, kun me ei kaikki kuitenkaan päästä sanomaan, mitä mieltä me oikeasti olemme?

    Toisaalta mietittiin myös sitä, missä kulkevat demokraattisen osallistumisen rajat. Esimerkiksi koulussa oppilaita voidaan osallistaa päätöksentekoon vain tiettyyn rajaan asti. 

    • Siitä, pitääkö opiskella ruotsia, ei voi järjestää äänestystä, yksi osallistuja totesi. 

    Demokratia on kuuntelemista 

    Sosiaalinen media on mahdollistanut sen, että yhä useampi suomalainen pääsee ääneen. Äänien moninaisuus ei  kuitenkaan aina takaa demokratian toteutumista. Demokratia ei ole vain oman mielipiteen ilmaisemista, vaan myös toisten kuuntelemista. 

    • Demokratia on kaikkien kuuntelemisesta avoimesti ja se on nykyisin todella vaikeaa, yksi osallistuja totesi. –  Usein törmää siihen, että joutuu miettimään, mikä on puhujan agenda. 

    Mielipiteiden kärjistyminen on aiheuttanut sen, että harmaita sävyjä on välillä vaikea löytää. 

    • Sosiaalinen media on mahdollistanut uudenlaisen ohipuhumisen. Ilmiöt ovat varmasti olleet olemassa jo ison kirkon Essolla, mutta nyt ne on vain entistä helpompi saada esille, eräs osallistuja summasi. 

    Voiko mihinkään enää luottaa 

    Keskustelua herätti myös informaatioajan tuoma tietoähky. 

    • Kun aikaisemmin joukkomedia toimii portinvartijana, nyt jokainen on oman onnensa herra. Onko se sitten toivottavaa? En tiedä, yksi osallistuja pohti.

    Kiireisessä arjessa ei ole aina aikaa pohtia jokaisen tiedonmurusen alkuperää. Joskus on valittava nopein reitti. Mutta miten se vaikuttaa demokratiaan ja kriittiseen ajatteluun pitkällä tähtäimellä?

    • Kuinka paljon voidaan oikein luottaa siihen informaatioon jota saadaan? yksi osallistujista kysyi. – Miten helposti ihmiset ottavat ensimmäisen tiedon ja luottavat siihen? 

    Ennen puolentoista tunnin tapahtuman loppua Ylä-Jussila pyysi vielä kaikkia kirjaamaan omat oivalluksensa ylös. Ne sai jakaa kaikille tai ottaa mukaan vain itselleen. Tärkeintä ei ollut lopputulokseen pääseminen vaan ajattelun herättäminen. 

    Demokratiadialogissa pohdittiin kriittisen ajattelun merkitystä demokratialle 

    Torstaina 9.6. OKO! – hanke yhteistyössä  Ketukopterin kanssa järjesti demokratiadialogi -keskustelutilaisuuden kriittisen ajattelun merkityksestä demokratiassa. Tilaisuutta veti  Lauri Ylä-Jussila. Keskustelu oli osa Sitran järjestämää Demokratian puolustusdialogi-tapahtumaa

    Kriittinen ajattelu on demokratian kulmakivi 

    Ketu-Kopterin Demokratian puolustusdialogia luotsasi Lauri Ylä-Jussila. Lähtökohta keskustelulle oli, että hyvä, toimiva yhteiskunta vaatii kriittistä ajattelua. 

    • Kriittinen ajattelu ei ole vain kulmakivi demokratialle, vaan myös yksilötasolla tärkeä selviytymiskeino tietoyhteiskunnassa, Ylä-Jussila summasi keskustelun lähtökohdan dialogin aluksi. 

    Pontimena keskustelulle toimi Sitran teettämä herättelyvideo,  jossa erilaisista kulttuuritaustoista tulevat suomalaiset pohtivat omaa suhdettaan demokratiaan. 

    Suoraa vai edustuksellista demokratiaa?

    Keskustelun alussa esiin nousi kysymys siitä, missä kulkevat demokratian rajat. Yhtäältä pohdittiin sitä, miten paljon vaikuttamisen mahdollisuuksia yksilöllä on isoissa kansakuntaa koskevissa päätöksissä. 

    • Yksi ääni on kuitenkin vain yksi ääni, yksi osallistuja pohti omaa suhdettaan demokratiaan. – Kuinka paljon äänestämistä voidaan pitää kansanvaltana, kun me ei kaikki kuitenkaan päästä sanomaan, mitä mieltä me oikeasti olemme?

    Toisaalta mietittiin myös sitä, missä kulkevat demokraattisen osallistumisen rajat. Esimerkiksi koulussa oppilaita voidaan osallistaa päätöksentekoon vain tiettyyn rajaan asti. 

    • Siitä, pitääkö opiskella ruotsia, ei voi järjestää äänestystä, yksi osallistuja totesi. 

    Demokratia on kuuntelemista 

    Sosiaalinen media on mahdollistanut sen, että yhä useampi suomalainen pääsee ääneen. Äänien moninaisuus ei  kuitenkaan aina takaa demokratian toteutumista. Demokratia ei ole vain oman mielipiteen ilmaisemista, vaan myös toisten kuuntelemista. 

    • Demokratia on kaikkien kuuntelemisesta avoimesti ja se on nykyisin todella vaikeaa, yksi osallistuja totesi. –  Usein törmää siihen, että joutuu miettimään, mikä on puhujan agenda. 

    Mielipiteiden kärjistyminen on aiheuttanut sen, että harmaita sävyjä on välillä vaikea löytää. 

    • Sosiaalinen media on mahdollistanut uudenlaisen ohipuhumisen. Ilmiöt ovat varmasti olleet olemassa jo ison kirkon Essolla, mutta nyt ne on vain entistä helpompi saada esille, eräs osallistuja summasi. 

    Voiko mihinkään enää luottaa 

    Keskustelua herätti myös informaatioajan tuoma tietoähky. 

    • Kun aikaisemmin joukkomedia toimii portinvartijana, nyt jokainen on oman onnensa herra. Onko se sitten toivottavaa? En tiedä, yksi osallistuja pohti.

    Kiireisessä arjessa ei ole aina aikaa pohtia jokaisen tiedonmurusen alkuperää. Joskus on valittava nopein reitti. Mutta miten se vaikuttaa demokratiaan ja kriittiseen ajatteluun pitkällä tähtäimellä?

    • Kuinka paljon voidaan oikein luottaa siihen informaatioon jota saadaan? yksi osallistujista kysyi. – Miten helposti ihmiset ottavat ensimmäisen tiedon ja luottavat siihen? 

    Demokratiadialogissa pohdittiin kriittisen ajattelun merkitystä demokratialle 

    Torstaina 9.6. OKO! – hanke yhteistyössä  Ketukopterin kanssa järjesti demokratiadialogi -keskustelutilaisuuden kriittisen ajattelun merkityksestä demokratiassa. Tilaisuutta veti  Lauri Ylä-Jussila. Keskustelu oli osa Sitran järjestämää Demokratian puolustusdialogi-tapahtumaa

    Kriittinen ajattelu on demokratian kulmakivi 

    Ketu-Kopterin Demokratian puolustusdialogia luotsasi Lauri Ylä-Jussila. Lähtökohta keskustelulle oli, että hyvä, toimiva yhteiskunta vaatii kriittistä ajattelua. 

    • Kriittinen ajattelu ei ole vain kulmakivi demokratialle, vaan myös yksilötasolla tärkeä selviytymiskeino tietoyhteiskunnassa, Ylä-Jussila summasi keskustelun lähtökohdan dialogin aluksi. 

    Pontimena keskustelulle toimi Sitran teettämä herättelyvideo,  jossa erilaisista kulttuuritaustoista tulevat suomalaiset pohtivat omaa suhdettaan demokratiaan. 

    Suoraa vai edustuksellista demokratiaa?

    Keskustelun alussa esiin nousi kysymys siitä, missä kulkevat demokratian rajat. Yhtäältä pohdittiin sitä, miten paljon vaikuttamisen mahdollisuuksia yksilöllä on isoissa kansakuntaa koskevissa päätöksissä. 

    • Yksi ääni on kuitenkin vain yksi ääni, yksi osallistuja pohti omaa suhdettaan demokratiaan. – Kuinka paljon äänestämistä voidaan pitää kansanvaltana, kun me ei kaikki kuitenkaan päästä sanomaan, mitä mieltä me oikeasti olemme?

    Toisaalta mietittiin myös sitä, missä kulkevat demokraattisen osallistumisen rajat. Esimerkiksi koulussa oppilaita voidaan osallistaa päätöksentekoon vain tiettyyn rajaan asti. 

    • Siitä, pitääkö opiskella ruotsia, ei voi järjestää äänestystä, yksi osallistuja totesi. 

    Demokratia on kuuntelemista 

    Sosiaalinen media on mahdollistanut sen, että yhä useampi suomalainen pääsee ääneen. Äänien moninaisuus ei  kuitenkaan aina takaa demokratian toteutumista. Demokratia ei ole vain oman mielipiteen ilmaisemista, vaan myös toisten kuuntelemista. 

    • Demokratia on kaikkien kuuntelemisesta avoimesti ja se on nykyisin todella vaikeaa, yksi osallistuja totesi. –  Usein törmää siihen, että joutuu miettimään, mikä on puhujan agenda. 

    Mielipiteiden kärjistyminen on aiheuttanut sen, että harmaita sävyjä on välillä vaikea löytää. 

    • Sosiaalinen media on mahdollistanut uudenlaisen ohipuhumisen. Ilmiöt ovat varmasti olleet olemassa jo ison kirkon Essolla, mutta nyt ne on vain entistä helpompi saada esille, eräs osallistuja summasi. 

    Voiko mihinkään enää luottaa 

    Keskustelua herätti myös informaatioajan tuoma tietoähky. 

    • Kun aikaisemmin joukkomedia toimii portinvartijana, nyt jokainen on oman onnensa herra. Onko se sitten toivottavaa? En tiedä, yksi osallistuja pohti.

    Kiireisessä arjessa ei ole aina aikaa pohtia jokaisen tiedonmurusen alkuperää. Joskus on valittava nopein reitti. Mutta miten se vaikuttaa demokratiaan ja kriittiseen ajatteluun pitkällä tähtäimellä?

    • Kuinka paljon voidaan oikein luottaa siihen informaatioon jota saadaan? yksi osallistujista kysyi. – Miten helposti ihmiset ottavat ensimmäisen tiedon ja luottavat siihen? 

    Ennen puolentoista tunnin tapahtuman loppua Ylä-Jussila pyysi vielä kaikkia kirjaamaan omat oivalluksensa ylös. Ne sai jakaa kaikille tai ottaa mukaan vain itselleen. Tärkeintä ei ollut lopputulokseen pääseminen vaan ajattelun herättäminen. 

    Ennen puolentoista tunnin tapahtuman loppua Ylä-Jussila pyysi vielä kaikkia kirjaamaan omat oivalluksensa ylös. Ne sai jakaa kaikille tai ottaa mukaan vain itselleen. Tärkeintä ei ollut lopputulokseen pääseminen vaan ajattelun herättäminen. 

    Jenni Linturi

  • Arjen polku kestävään tulevaisuuteen

    Pyysimme opiskelijoiltamme apua ensi lukuvuoden kestävän tulevaisuuden toiminnan suunnitteluun. Tavoitteena oli erityisesti saada opiskelijoiden näkemyksistä apua KETU-opintokokonaisuuden markkinointiin ja kestävän tulevaisuuden toimintakulttuurin toteuttamiseen. Tähän on koottu välituloksia opiskelijakyselystä tähän mennessä kertyineisen 62 vastauksen pohjalta. Vaikka meillä on yli 900 opiskelijaa, vastausmääränä 62 on jo todella hyvä. Tämän tyyppinen kysely ei kiinnosta opintojensa loppusuoralla olevia, mikä on meillä aika suuri osajoukko koko opiskelijakunnasta. Meillä ei myöskään ole oppitunteja, joiden aikana opettaja voisi pyytää kaikkia täyttämään kyselyn. Olemme siis todella innoissamme vastausten määrästä. Laatu vielä määrän päälle.

    Toiminta kestävän tulevaisuuden puolesta kiinnostaa valtaosaa vastaajista (84 %). Arvostamme todella paljon, että myös vähäistä kiinnostusta kokevat opiskelijat (16 %) motivoituivat vastaamaan. Heidän tulokulmansa on meille erityisen arvokas ja vähäisen kiinnostuksen syyt antavat myös paljon eväitä niin toiminnan, työskentelymuotojen kuin viestinnän suunnitteluun.

    Kyselyyn vastanneiden kiinnostuksen aste kestävän tulevaisuuden toimintaan.

    Ekologisen jälleenrakennuksen joukkoja ei saada koolle pilliä viheltämällä. Koko aiheen hahmottaminen ja jäsentäminen etenee vaiheittain ja eritahtisesti. Oma elämäntilanne vaikuttaa. Ristiriitainen tieto luo myös erilaisia lähtökohtia.

    Ne kyselyymme vastanneet opiskelijat, jotka eivät kokeneet kestävän tulevaisuuden toimintaa kiinnostavana, kuvailivat syitä näin:

    • oman elämän huolet etusijalla, paljon muuta mietittävää
    • oman fyysisen tai mielenterveyden hoitaminen vie voimavaroja
    • vaikea hahmottaa, mitä asia käytännössä tarkoittaisi
    • yhden ihmisen rooli näin suuren ongelman ratkaisemisessa on vähäinen, ongelma tulisi hoitaa ensisijassa lainsäädännön kautta
    • koko aihetta ylikorostetaan, useamman vastaajan tuntoja kiteyttää sitaatti yhdestä vastauksesta: ”Olen jollain tasolla kyllästynyt ilmasto- ja ympäristöasioihin, kun ne tulevat esiin joka paikassa. Asia ei oikein enää jaksa innostaa.”
    • sekä muutamien vastaajien mukaan tiedon puute selittää vähäistä kiinnostusta.

    Meille edellisestä tärkeä viesti on se, että muistamme ihmisten erilaiset voimavarat emmekä oleta. Oletuksen harha voi koskea esimerkiksi mahdollisuuksia, jaksamista, tietoja, taitoja, halukkuutta, arvomaailmaa, maailmankuvaa tai montaa muuta asiaa. Ei ole hyvä tehdä myöskään pikaisia johtopäätöksiä. Esimerkiksi monissa lukioissa on kohdattu tilanne, ettei kestävyysopintoihin saada osallistujia. Tästä ei kuitenkaan ole syytä vetää suoraa johtopäätöstä etteikö aihe kiinnostaisi. Ilmastoasioiden alleviivattu esille tuonti voi ahdistaa tai ärsyttää opiskelijaa, jolloin aiheen välttäminen ja itsensä ulkoistaminen aiheesta ovat inhimillisen tyypillisiä tapoja tasapainottaa omaa mieltä.

    Vastauksissa tulee myös esille varallisuuden vaikutus, kuten pohdinta siitä, miten köyhyysrajalla ei aina pysty valitsemaan ekologisia vaihtoehtoja. Vähäiset kulutusvarat keventävät hiilijalanjälkeä kuitenkin automaattisesti, joten syyllistävän puheen suhteen on tärkeää olla tarkkana.

    Vastaajista valtaosa (81 %) on kohdannut kestävyysaiheen kuluttajana. Moni on myös tehnyt arjen valintoja kestävän elämäntavan puolesta. Kasvispainotuksen lisääminen ruokavaliossa, autoilun vähentäminen ja ympäristöystävälliset tuotevalinnat ovat suosituimpia arjen ekotekoja. Kyselyssä kertynyt lista opiskelijoiden ekologisista valinnoista oli niin vaikuttava, että ryhdyimme jo ideoimaan, miten ideoita saisi näkyville ja inspiroimaan koko Otavian henkilöstöä ja opiskelijakuntaa.

    Opiskelijoista suuri osa (87 %) toivoi arjen elämään kiinnittyviä kestävän tulevaisuuden tapahtumia ensi lukuvuodelle. Tätä toivetta pyrimme toteuttamaan.

  • Tavoitteiden supervoimalla kohti tulevaisuutta

    Toivo, unelmat ja usko siivittävät ihmisiä kohti jotain, mitä vielä ei ole. Olen pohtinut paljon sitä, miten tässä ajassa voisin opettajan roolissa ja työkaverina edistää kestävän tulevaisuuden rakentamista. Tämä aihepiiri on monimutkainen. Kestävyyskriisi herättää ahdistusta ja pelkoa. Toisaalta olen havainnut itsestäni ja työkavereistani juuri tämän aiheen merkittävyydestä kumpuavan vahvan liikuttajan, oikean pulppuilevan motivaatiolähteen. 

    Tiimimme on nyt yli vuoden ajan ahkeroinut kestävän tulevaisuuden hyväksi. Mikä meitä oikein liikuttaa? Voisiko meissä virinnyt toimintatarmo siirtyä myös opiskelijoihin? Miten voisimme motivoida heitä tekoihin ja toimintaan?

    Muutosten keskellä henkilökohtaiset tavoitteet herättävät toimintaenergiaa. Katariina Salmela-Aro ja Jan-Erik Nurmi kuvailevat motivaatiopsykologiaa käsittelevässä kirjassa Mikä meitä liikuttaa elämänkulun 4S-motivaatiomallia, joka auttaa jäsentämään sitä, mitä tiimissämme on tapahtunut viimeisen puolentoista vuoden aikana. Nuo neljä S-elementtiä ovat suuntaaminen, suunnistaminen, sosiaalinen säätely ja sopeutuminen.

    Miksi niinkin vaikea ja mutkikas aihe kuin kestävyyskriisi on virittänyt minussa ja työkavereissani vahvan motivaation ja antanut uutta merkitystä työnteolle? Ensinnäkin käsillä olevat ongelmat ovat haasteellisia ja toisaalta avaavat myös uusia mahdollisuuksia. Mitä enemmän olemme tiimimme kesken opiskelleet ja perehtyneet ympäristökysymyksiin, sitä selkeämmin olemme myös löytäneet toimintaamme suuntaavia haasteita, vaatimuksia ja näiden ohella myös mahdollisuuksia. Ensimmäinen S löytyi ongelmakentästä itsestään.

    Huomion suuntaaminen kestävyysteemaan on herättänyt halun oppia lisää. Uuden opiskelu on avannut halun uudistaa toimintakulttuuria ja työmme rakenteita niin, että emme vain saarnaisi muutoksen tarpeesta, vaan toteuttaisimme uutta elämäntapaa. Suuntaaminen on johtanut suunnistamiseen sekä työrooleissamme että henkilökohtaisissa elämänvalinnoissa. Toinen S on havahduttanut siihen, ettei leipäpappina eläminen riitä. Kestävään elämäntapaan pitää suunnistaa myös kotona.

    Ahdistava ja vaikea aihepiiri ei jaksa motivoida pelkän tiedollis-rationaalisen säätelyn voimilla. Tämä on havaittu monissa kestävyyskasvatuksen tutkimuksissa. Tätä kuvailevat hyvin Sakari Tolppanen, Essi Aarnio-Linnavuori, Hannele Cantell ja Anna Lehtonen nyt jo legendaarisessa ilmastopyörä-vertauksessaan, joka on julkaistu vuonna 2017 Kasvatus-lehdessä. Vaikka kuinka tietäisin, ei tieto muutu toiminnaksi. Tarvitaan näkymiä tulevaan, toivoa, osallisuutta ja ylipäätään kokonaisvaltaista otetta, jossa muiden ihmisten rooli on merkittävä. 

    Mutkikkaita, tai kuten kestävyyskriisistä suorasukaisesti sanotaan, pirullisia ongelmia ei ratkota yksin. Eikä toisaalta hampaat irvessä taistellen. Kun nyt pysähdyin tähän pohtimaan kestävän tulevaisuuden toteuttamisen motivaatiota, huomaan, että tiimissämme on jatkuvasti käynnissä kolmas S eli sosiaalinen säätely. Ehkä polkupyörämallin voisikin muuttaa veneeksi, jota soudamme yhdessä.

    Rajoitteet ja esteet voivat lamauttaa. Tämän päivän koulumaailmassa esimerkiksi kehittämistoiminnan rahoitus on niukkaa. Olemme tiimimme kanssa kamppailleet tämän asian kanssa. Rajoitteet ja esteet voivat saada ihmiset luopumaan unelmista. Ei kai kannata tuhlata energiaansa asioihin, joita ei voi toteuttaa? 

    Nokian matkapuhelintoiminnan käänteen tekevistä vuosista kertova draamasarja Made in Finland kuvaa elämänmakuisesti unelmien tavoittelua. Ensin on vain aavistus ja paljon epäuskoa. On visionäärejä, jotka väläyttelevät, mikä voisi olla mahdollista. Sarjan eräässä avainkohtauksessa Jorma Ollila kamppailee tulevaisuususkon ja epäilyjen kanssa. Hänen vaimonsa muistuttaa, miten aiemminkin riskit ja päin uusia mahdollisuuksia meneminen on onnistunut. “Sinä elät riskeistä.”

    Samaa sinnikästä päin tulevan aavistuksia kulkemista olen havainnut myös tiimissämme. Emme pysty tekemään kaikkea, mitä haaveilemme. Emme varsinkaan voi noin vain motivoida opiskelijoitamme kestävän tulevaisuuden opintoihin ja työurille. Mutta tavoitteellisella toiminnallamme olemme jo saaneet ulkopuolista rahoitusta toimintakulttuurin rakentamiseen. Olemme löytäneet neljännen S:n eli sopeuttaneet toimintaamme vallitsevan tilanteen reunaehtoihin. Emme toisaalta ole sopeutuneet, vaan pyrimme muuttamaan sitä, miten opetamme ja mitä opetamme.

    Salmela-Aro ja Nurmi tähdentävät, että elämänkulun 4S-motivaatiomallin yhteissäätelypainotus on viime aikoina tullut entistä tärkeämmäksi. Voin vahvistaa tämän kokemuksista, joita omassa työssäni olen saanut kestävän tulevaisuuden tiimityöskentelystä. Uskon, että tätä energiaa saamme vielä välitettyä myös opiskelijoihimme.

    Edellä olevan kirjoitin Helsingin yliopiston Motivaatio ja oppiminen opinnoissa meille annettuun tehtävään: ”Kirjoita yleistajuinen lyhyt blogiteksti jostakin kurssin aiheesta.” Supervoimainen työporukkamme oli täällä Miehikkälässä tämän viikon maanantaina työpajailemassa kestävän tulevaisuuden toimintakulttuuria meille töihin. Sopivasti siristelemme yhdessä kohti uutta aamua.

    Kuvassa edessä vasemmalta: Lauri Ylä-Jussila, tämän jutun kirjoittaja Anne Rongas, Jenni Linturi ja koivun kupeessa takana vasemmalta Kari A. Hintikka, Jukka Tikkanen ja Tuija Salminen.
  • Hyötypuutarha vaikka kukkaruukussa

    Olen lukenut Risto Isomäen kirjaa Ruoka, ilmasto ja terveys. Tärkeä ja puhutteleva kirja, ei herkille. Arjen tärkeitä ekotekoja on vähentää tai lopettaa lihansyönti. Vähentäjän kannattaa kohdentaa luomulihaan tai riistaan. Globaali maailmantalous tehdasmaisine karjatalouksineen on monin tavoin ongelmallista. Järjetöntä, että eläinten rehua varten kaadetaan ja raivataan ainutlaatuista sademetsää. Olen itse karjatilalta kotoisin ja ensimmäisen työrupeamani tehnyt karjatilallisena. Suomessa kotieläintuotannon mittakaava on ollut pienimuotoista, vaan ajat ovat muuttuneet. Gmo-soijalla ruokitaan täälläkin osa karjasta (geenimuuntelun vaikutuksista Isomäen kirjassa vakavaa puhetta). Kuluttajan pitäisi tietää ja osata vaatia.

    Mutta eipäs rönsyillä noihin suuriin kuvioihin, sillä pienillä teoilla on merkitystä, jos miljoonat ja miljoonat ihmismuurahaiset ryhtyvät tekemään pieniä tekoja. Jottei kaikki näytä synkältä, on tärkeää keskittää siihen, mitä minä ja me voimme tehdä paremman tulevaisuuden eteen.

    Otavan Opistolla taitava viherpeukalo Mika kylvää ensi viikolla opiskelijoiden kanssa hyötykasvien siemeniä. Tavoitteena on, että toukokuun lopussa jokainen opiskelija saa kotiinviemisiksi jonkin taimen. Hyötykasvien kasvattamiseen riittää ikkuna, parveke on jo luksusta ja tietenkin pieni kaistale pihaa tai puutarhaa onnenmaa.

    Nyt valo lisääntyy ja taimien esikasvatus voi alkaa. Chilit ja tomaatit vaativat pitkän esikasvatuksen. Sisätiloissa niistä tulee hiukan honteloita, sillä olosuhteet eivät ole optimaaliset. Kasvua on kuitenkin hieno seurata. Tomaatin taimet voi istuttaa kasvihuoneessa syvään tai jopa kääntää liian pitkää vartta vähän mutkalle maan alle, joten ei turhan suurta murhetta pitkästä varresta.

    Viime viikolla kuulimme Laurin kanssa, miten Otaniemen lukiossa oli viime vuonna toteutettu kasvatusparvekeprojekti usean biologian kurssin aikana kevään 4. ja 5. jaksoilla. Projektissa kohdistettiin erityisesti huomiota kiertotalouteen ja hyödynnettiin ympärillä olevia resursseja, kuten muutettiin ruokalan hävikki bokashilla kasvualustaksi ja lannoitteeksi, siemenet kerättiin kodin biojätteistä ja kierrätettiin erilaista muovi- ja kartonkijätettä. Lukiolaiset olivat tehneet jopa ympäristönsä risuista biohiiltä. Samalla oli myös opiskeltu oppiaineiden sisältöjä (BI1, BI2, BI6) eli opetussuunnitelman tavoitteista ei oltu tingitty. Projektista löytyy raportti Vihreä lippu -sivustolta ja kuvia Otaniemen lukion Facebook-sivuilta.

    Pieni askel riittää. Yksi chiliruukku tai tomaattipurkki on hyvä alku. Jo päiväkodissa opetellaan kasvattamaan herneenversoja. Itujen idättäminen on helppoa, ja ainakin meillä perhepiirissä idut maistuvat kaiken ikäisille. Kun hyötykasviharrastukselle antaa peukalon, se vie kohta myös sydämen.

    Idättäminen ja versottaminen ovat helppoja tapoja kasvattaa ravinteikasta ruokaa. Jos ituhipiksi haukkuvat, ylpeästi sitä!

    Hyvää tietoa hyötykasveista saat esimerkiksi näistä lähteistä:

    Eilen meillä töissä oli tiimimessut. Päätimme messupäivän päätteeksi laittaa viime vuotiseen tyyliin Padletin, jossa voimme henkilöstön ja opiskelijoiden voimin seurata pienten siementen itämistä.

  • Hyvää tulevaisuuspäivää 4.3.22!

    Elämme ajan virrassa. Opiskelu kiinnittyy monin tavoin tuohon virtaan. Opiskelu suuntaa kohti uusia tasoja, parempaa tietoa ja osaamista, erilaista kasvua ja kehittymistä. Uutta oppimalla ihminen on kautta aikojen sopeutunut uusiin tilanteisiin ja valloittanut uusia maastoja.

    Tulevaisuuspäivä ry. kannustaa meitä kysymään tänään erityisesti: Mistä syntyy toiveikas tulevaisuus? Toiveikkuus luo meille toimintatarmoa tähän hetkeen. Tulevaisuus ei putkahda jostain olemattomuuden hämäristä, vaan me jokainen ja kaikki yhdessä teemme tulevaisuutta joka hetki.

    Otavia, Otavan Opisto, Delfoi-kehittäjäyhteisö ja Metodix ovat avanneet useiden vuosien ajan tulevaisuuspäivänä pienen kurkistusikkunan ajanvirran yläjuoksulle. Tänä vuonna kiidämme vuoteen 2032. Tapaamme kolme ammattilaista, jotka kertovat lyhyesti omasta työstään. He ovat kaikki omalta osaltaan löytäneet toimeentulolähteensä ekososiaalisten muutosten keskellä: Ketu Kettu rakentaa kiertotalouskumppanina kestävään kiertotalouteen perustuvaa toimintaa. Mirko Majava korjaa ja säätää digiseppänä arjen apuvälineitä. Sher Arvola neuvoo ja auttaa ihmisiä vaurauttajan toimessaan löytämään henkistä, sosiaalista tai taloudellista hyvää.

    Delfoi-kyselyssä vastaajia pyydetään arvioimaan näiden kolmen ammatin toivottavuutta ja todennäköisyyttä. Anonyymi kommenttikeskustelu antaa tilaa pohtia hahmojen roolia ja paikkaa tulevaisuudessa. Ovatko he rakentajia? Vai ehkä oman edun tavoittelijoita? Haluaisitko sinä opiskella Ketun, Mirkon tai Sherin ammattiin? Millaisilla opinnoilla on tulevaisuudessa kysyntää? Mitä uusia ammatteja avautuu erilaisten murrosten myötä?

    Kutsumme sinut vastaamaan tänään 4.3.22 anonyymiin tulevaisuuspäivän Delfoi-kyselyyn. Pääset kyselyyn napauttamalla tätä linkkiä: https://link.otavia.fi/tulevaisuuspaiva2022

    Miltä siellä tulevaisuudessa näyttää?
  • Ilmastotunteet-opintojakso ideointivaiheessa

    Ilmastonmuutos herättää monenlaisia tunteita, varsinkin negatiivisia. Ahdistus ja uupumus lukitsevat ihmisen toimintavoimia. Viha ja pelko aktivoivat, mutta voivat johtaa kapearajaiseen hyökkäävään tai puolustavaan toimintaan. Koko ongelman kieltäminen on tällä hetkellä tutkitusti yleinen tapa suhtautua: ihminen ulkoistaa itsensä koko ongelmasta, ei koske minua.

    Suunnittelemme parhaillaan lukioon ilmastotunteita käsittelevää opintojaksoa. Tavoittelemme toteutukseen konstruktiivista, toivosuuntautunutta työskentelyä. Ilmastotunteet-opintojaksoon yhdistetään opetussuunnitelmatavoitteita lukiokursseilta FI2 Etiikka ja PS1 Toimiva ja oppiva ihminen.

    Ketukopterin Lauri ja Anne yhdessä kaverilukio-Otaniemen Akin kanssa hiovat parhaillaan Ilmastotunteet opintojaksoa, jossa hyödynnetään tulevaisuuksientutkimuksen Delfoi-menetelmää. Suunnitelma kuuluu Täältä tullaan tulevaisuus! -ilmastokasvatuskoulutuksen toteuttamiseen.

    Aki Saariaho, Lauri Ylä-Jussila ja Anne Rongas Espoossa Innopolilla ideoimassa ilmastotunteet-opintojaksoa lukioon.
  • #JaaJotain #KestäväTulevaisuus #PidäHuolta

    ”Pidä huolta…” Pave Maijasen humaani biisi soi tähän maailmanaikaan tärkeää viestiä. Olemme toinen toisistamme riippuvaisia. Meillä on vain tämä yksi maapallo, Tellus. Välittämisen ja yhteishyvän eetos on juuri nyt tärkeää ja ajankohtaista erityisellä tavalla. Kasvattajina elämme ja olemme väistämättä arvomaailman muokkaajia. Pienilläkin teoilla muurahaisten lailla kokoamme jaettua, yhdessä elettyä maailmaamme.

    Jaa jotain -päivää on vietetty vuodesta 2013 osana suomalaisia Open Education Week -tapahtumia (ks. Jaa jotain -blogi). Alun pontimena oli tehdä tunnetuksi avointen oppimateriaalien Creative Commons -lisensointia. CC ei vieläkään ole riittävän laajasti tunnettu, joten työtä on. Mutta toisaalta ollaan edetty pitkälle. Esimerkiksi julkisrahoitteisissa hankkeissa tätä nykyä edellytetään materiaalijako CC-lisensoituna. 2010-luvun alussa tätä mahdollisuutta väännettiin vielä lakimiesten kanssa pitkään ja hartaasti. Nyt järjestelmä toimii ja Suomessa Avointen Oppimateriaalien Kirjasto sekä Finna.fi mahdollistavat järkevästi oppimateriaalien vapauttamisen.

    Jaa jotain 7.-11.3.2022

    Tänä vuonna haluammekin osallistua OEW-aktivointiin yllyttämällä kaikkien asteiden opettajia ja työelämän kouluttajia sekä muita oppimateriaalien laatijoita jakamaan aivan erityisesti tulevaisuutta rakentavaa oppimateriaalia. Suuntaviivana voi olla planetaarinen sivistys, syväsivistys, ekososiaalinen sivistys, ekologinen jälleenrakennus, kestävyyskasvatus, globaalikasvatus… ja mitä muita perheyhtäläisiä yläotsikoita itse kukin löytääkään. Myös kaikenlainen kriittisen ajattelun, lähdekritiikin ja ajatteluvinoumien havaitsemisen opetusaineisto on arvossaan. Kestävää tulevaisuutta rakentavat oppimateriaalit, jotka auttavat varomaan propagandaa, valeuutisia, dis- ja misinformaatiota – sekä toimimaan näitä vastaan.

    Jaa jotain -tapahtuman toteuttaminen on jälleen yhtä yksinkertainen kuin edellisinä vuosina. Jaa jotain avointa Creative Commons -lisenssoitua oppimateriaalia jossain avoimessa jakopaikassa. Tiedota jakamisesta aihetunnistella #JaaJotain. Toivomme jakoon tällä kertaa otsikon mukaista aineistoa, johon voit liittää tunnisteen #KestäväTulevaisuus. Me tempauksen usuttajat kyttäämme OEB-viikon ajan jakoja Twitterissä, Instagramissa, Facebookissa sekä LinkedIn-palvelussa. Jos jaat esimerkiksi omassa blogissasi tai YouTubessa, tiedota jaosta jossakin edellä mainituista. Huomaa käyttää YouTubessa tavallisen käyttöehdon sijaan Creative Commons -lisenssiä. Kokoamme kertyneen saaliin #JaaJotain-Scoop.it-koosteeseen.

    Tapahtumailmoitus virallisilla OEW-sivuilla. https://oeweek.oeglobal.org/events/2022/jaajotain/

    ENNAKKOTIETO: Torstaina 10.3. aamupäivällä webinaari avoimista kestävän tulevaisuuden oppimateriaaleista. Lisätietoa tulossa, kun talvilomalaiset saavat sukset jaloistaan.

    Huomaa: avoimen jakamisen aktiivi Matleena Laakso opetti minua kirjoittamaan saavutettavat hashtagit niin, että jokainen sana alkaa isolla kirjaimella, jotta ääneen lukeva robotti osaa lausua tunnisteet selkeästi.

  • Lukupiiristä lukuintoa ja monikossa lukutaitoja

    Akateemisiin opiskelutaitoihin kuuluu keskeisesti lukeminen. Lukio sisältää jo sanana suoran vihjeen tähän. Lukeminen on taitolaji. Ei ole vain yhtä kaiken kattavaa lukemisen taitoa, vaan monenlaisia erilaisia tasoja ja variaatioita.

    Lukemiseen käytetty aika ja energia ovat lukiolaisen työkuormassa painavimpia osia. Jos lukemisen taidot ovat heikolla tolalla, aikaa kuluu laihoin tuloksin. Omia lukutaitoja todellakin kannattaa kasvattaa. Vähemmällä enemmän on aikamoinen houkutin.

    Lähdekritiikki ja kriittisen ajattelun taidot korostuvat, kun lukemistona ovat kestävyysteemat. Sosiaalisen median ja klikkijournalismin kärjistävät otsikot johdattavat pinnalliseen ajatteluun. Asiat muuttuvat dikotomisiksi, mustavalkoisiksi, joko-tai. Systeeminen ajattelu unohtuu. Tosiasioista tulee pahimmillaan tykkäyksin punnittujen mielipiteiden nyrkkeilysäkkejä.

    Ketukopteri kerää kavereita organisoimaan kestävän tulevaisuuden lukupiiri-ideoita ja toteutusmuotoja, joilla lukiolaiset innostuisivat ja joihin he voisivat liittyä mukaan. Saavutettavuus ja sosiokulttuurinen kestävyys muistuttaa meitä miettimään halpoja, hauskoja ja hyödyllisiä eli 3H-keinoja toteuttaa lukupiiri-ideaa.

    Kirjastojen hyödyntäminen on ensimmäinen idea, mutta usein pakallisessa kirjastossa on yksi nide eikä alueellisesta kirjastosta tilaamallakaan löydy samaan aikaan isolle ryhmälle samaa kirjaa. Eräs kiertokeino on se, että jokainen lukee eri kirjaa samasta teemasta ja lukupiirissä sitten käydään yhdistävää keskustelua.

    Ketukoperi kutsuu kavereita ideoimaan tätä kinkkistä lukupiiripulmaa. Ideoinnin ensimmäinen piste on parkkeerattu Facebookiin: Ketulukupiirin avoin ideointi -ryhmä. Tule ihmeessä mukaan, jos asia kiinnostaa. Monta päätä kannattaa laittaa yhteen, sillä tuolla ryhmässä ehti ensimmäisen tunnin aikana kehittyä mainio ideanpoikanen: Luetaan aihepiiriä lähellä olevia (ohuita ja nopealukuisia) klassikoita, kuten Thomas Moren Utopia. Ja oppiaineita yhdistäen alkukielisenä eli englanniksi. Mikä onnistuukin helposti, koska kirja on vapaasti saatavilla Project Gutenbergissa. Kirjan saa myös maksuttomana äänikirjana lukuisista äänikirjapalveluista.

    Ketukopterin Pinterstistä voit napata seurantaan kestävän tulevaisuuden kirjaston.

  • Suhteeni luontomatkailuun Etelä-Savossa?

    Maakunnallista elinvoimaa, vetoa ja pitoa, etsitään alueen vahvuuksista. Etelä-Savon kaunis luonto on jo nyt synnyttänyt runsaasti työtä ja yrittäjyyttä luontomatkailun ympärille. Vaan onko matkailu egotrippailua ja luontotuhon edistämistä? Mikä on matkailun suhde luontokatoon? Mistä elementeistä rakentuu kestävä luontomatkailu? Mitä luonto meille kaiken kaikkiaan merkitsee?

    Näitä ja monia muita polttavia kysymyksiä kokoonnumme pyörittämään luontodialogissa 9.3.2022 klo 15-17. Luontodialogi on Sitran kannustuksella ympäri maata toteutettavien keskustelutilaisuuksien tapahtumapäivä. Koulutusportti ja Ketukopteri kavereineen kutsuvat mukaan luontomatkailun teemasta kiinnostuneita.

    Dialogi toteutetaan verkossa, mutta kyse ei ole webinaarista, jossa asiantuntijat puhuvat ja muut kuuntelevat. Dialogissa kaikki osallistuvat ja kaikilla on oma tulokulma aiheeseen. Tavoitteena on luoda rakentavasti yhteistä ymmärrystä. Dialogi ei ole väittely eikä sen lopputuloksena ole yhden kannan voittoa, vaan synteesi, uudenlainen ymmärrys.

    Etelä-Savon luontodialogin järjestää kaksi hanketta, joita Otavia on toteuttamassa, eli laaja Etelä-Savon Koulutusportti sekä pieni, Otavian oma Ketukopteri. Tavoitteena on saada dialogipiiriin laaja osallistujajoukko, kuten yrittäjiä, kunnallisia toimijoita, päättäjiä, yhdistysväkeä, koulutusalan toimijoita, opiskelijoita, yms.

    Ketukopteri omalta osaltaan kutsuu erityisesti lukio-opiskelijoita mukaan. Ja hei hoi, heittäydy rohkeasti, vaikka oma suhteesi Etelä-Savon luontomatkailuun olisikin enemmän matkailijan kuin matkailuelinkeinon suunnalta. Lukiolaiselle dialogiin osallistuminen opettaa kuuntelemisen, ajattelun ja argumentoinnin taitoja. Näistä taidoista on hyötyä esseekirjoittamisessa. Sisällöllisesti teema koskettaa lukio-opintojen osalta mm. etiikkaa (FI, ET, UE, UO), taloustietoa (YH), maantiedettä (GE) ja ihmisen vaikutusta ekosysteemeihin (BI).

    Sitran ohjeet luontodialogiin ja tiedot alueellisista tapahtumista.

    Ilmoittautuminen 8.3. mennessä.

    Dialogiin otetaan mukaan 24 osallistujaa ja dialogi jakautuu kolmeen keskusteluryhmään. Kameran ja mikrofonin toiminta on tärkeää. Toteutusympäristö on selaimella toimiva Blackboard Collaboration. Järjestämme teknisen testauksen ennen varsinaista dialogia.