ITK eli Interaktiivinen Tekniikka Koulutuksessa -konferenssi järjestetään lokakuun alussa Hämeenlinnassa. Konferenssi on koonnut jo yli 30 vuoden ajan teknologian ja digitaalisuuden pedagogisista mahdollisuuksista kiinnostunutta väkeä yhteen Pohjoismaiden suurimpaan alan tapahtumaan.
Ketukopterin kokeilu tulevaisuuksientutkimuksen Delfoi-menetelmän soveltamisesta ilmasto- ja kestävyyskasvaukseen on yksi konferenssiesityksistä (perjantaina 7.10. klo 12-12:30 esityssali 35). Konferenssia pohjustavassa webinaarisarjassa kerroimme kuulumisia konehuoneesta eli miltä pohjalta Delfoin hyödyntämistä on rakennettu.
Tavoitteena Delfoi-menetelmän hyödyntämisessä on, että tulevaisuuskuvittelun ja tarinankerronnan keinoilla voisimme työstää ilmastomörköameebaa lähestyttävään muotoon, niin että pääsemme puhumaan siitä ihmisläheisesti, arjen elämään liittyvien ilmiöiden kautta. Tavoitteemme on etsiä yhdessä toimintarmoa sekä toivon rakentamisen keinoja. Siksi oppiaineista on mietitty mukaan ennen kaikkea filosofia, elämänkatsomustieto ja psykologia.
Olemme käyttäneet Delfoi-menetelmää lukiolaisten kanssa Ilmastosankarit-kuvittelun ohella tulevaisuuden rakkaus -teeman sekä tulevaisuuskompetenssien käsittelyyn. Webinaarissa juttua kuljettivat Anne Rongas, Jukka Tikkanen, Lauri Ylä-Jussila, Jenni Linturi.
Meidän poppoon syksyn työt käynnistyivät perinteisillä kehittämispäivillä. Ketukopterin kotipaikka on paitsi verkossa myös Otavan Opiston kampuksella Mikkelissä. Koronatauon jälkeen lähes koko henkilöstö pääsi paikalle, joten meitä oli koolla miltei 70 henkeä.
Kestävä tulevaisuus (ketu) oli esillä monin tavoin. Kestävyyskasvatukselta katoaa nopeasti uskottavuus, mikäli sen ympäriltä puuttuu toimintakulttuuri eli se, että me opettajat ja koko oppilaitoshenkilöstö ja koko organisaatio pyrimme myös noudattamaan omassa työssämme ja arjen elämässämme kestävän elämäntavan arvoja.
Sosiaalinen kestävyys, ja sen keskeinen säie osallisuus, syntyvät arjessa tekojen ja toiminnan kautta. Tuohon säikeeseen kuuluu oleellisesti yhdessä tekemisestä kehkeytyvä keskinäinen tunteminen ja siitä rakentuva luottamus. Työelämässä ja koulumaailmassa jaamme aikaa ihmisten kanssa, joita emme ole itse valinneet. Olemme osana organisaatiota. Jotta rohkenemme antaa omastamme, keksiä, hullutella, ideoida ja olla luovia, kaipaamme psykologista turvallisuutta. Uutta tuottava mieli on usein herkkä ja vaikenee, jos vastassa on outoja, tuntemattomia ihmisiä, jotka eivät ehkä ymmärrä minua.
Töissä ja opinnoissa edetään toki sujuvasti järjellis-rationaalisen mielen keinoilla. Mutta, kun vastaan tulee kinkkisiä ongelmia, tarvitaan kykyä tuottaa täysin uusia ratkaisuja. Silloin luovuus, keksiminen, ja joskus myös hulluttelu, ovat arvossaan. Siksi kohtaamisten hetkillä voi olla arvaamattomia myönteisiä vaikutuksia. Sosiaalinen ja psykologinen turvallisuus vahvistavat myös henkistä hyvinvointia, jota ei voi ostaa eikä tilata. Se syntyy nimen omaa arjessa, tekojen kautta.
Kirpputorilla syntyy luontevia kohtaamisia.
Tänä vuonna Otavian kehittämispäivillä hyödynnettiin yhteenkuuluvuuden synnyttämiseen oman porukan osaamista. Ohjelmassa oli monenlaisia yhdessä tekemisen ja kohtaamisen hetkiä eikä yhteisiin elämyksiin kulutettu suuria rahoja tai luonnonvaroja.
Lauri Ylä-Jussilan ideoima hyväntekeväisyyskirpputori oli mainio oivallus. Kehittämispäivien loppuvaiheisiin sijoittunut kirpputori loi rennon hengähdystauon. Kirpputorilla saattoi olla hetken aikaa omineen, pysähtyä ja sulatella päivien antia. Myytävien tuotteiden äärellä syntyi myös hauskaa jutustelua ja ostoskierroksen jälkeen oli hetki aikaa istahtaa työkavereiden kanssa. Tavaroiden avustamana tarinahanat avautuivat. Puhe rönsyili muistoihin ja haaveisiin. Kirpputorille syntyi oma pieni aikakupla ja taikapiiri, hetken todellisuus, kohtaamisten tuokioita, juuri sitä, joka synnyttää meisyyttä, meidän henkeä, sosiaalista liimaa.
Kirpputori on tuttu idea. Laurin ohje oli helppo: tuo vähintään yksi tavara ja hinnoittele se valmiiksi. Kirpputori toteutti kohtaamisten ohella kierrättämisen ideaa. Tuotto meni kokonaisuudessaan hyvään tarkoitukseen. Idean isä Lauri muisteli oivalluksen hetkeä: ”Idea syntyi lähinnä siitä, kun mietimme ketu-porukalla sitä, että nyt on konkretian aika. Mietin myös itse sitä, minkälaiset matalan kynnyksen ketu-teot ovat kuuluneet omaan arkeeni, ja mihin monilla olisi helppoa lähteä mukaan – jopa siinä tapauksessa, vaikka ’viherhömppä’ ei olisi kaikista omin juttu.”
Lauri Ylä-Jussilan kirpputori-idealla suojellaan Suomen luontoa 412,2 m².
Idean esittelyvaiheessa nousi kysymys, että jos ei löydä ostettavaa, voiko ihan vain lahjoittaa rahaa. Sinänsä loogista, mutta kirpputorilla raha ja vastike vaihtavat omistajaa. Rahalahjoitusta varten tarvitaan rahankeräyslupa eli tätä asiaa säädellään rahankeräyslailla. Poliisin sivuilta löytyy ohjeita. Pienen lyhytaikaisen keräyksen voi järjestää tekemällä ilmoituksen poliisilaitokselle. Keräys on nopeasti ohi. Se ei luo kohtaamisia samalla tavalla kuin kirpputori. Lauri oli myös miettinyt, että kirpputorille voi kutsua lähiympäristön ihmisiä: ”Toisaalta tämä oli myös demoilua laajemmille kokeiluille, johon haluaisin otavalaisia yhdistyksiä ja yksityishenkilöitä mukaan.”
Tuotto lahjoitettiin Suomen Luonnonperintösäätiölle, joka ostaa ja rauhoittaa pysyvästi luontoalueita. Kehittämispäivien tuotto oli 206,10 €. Sillä summalla rauhoitetaan luontoa 412,2 m², mistä saimme myös todisteeksi sertifikaatin. Useita lahjoituskohteita oli suunnitteluvaiheessa esillä. ”Aivan yhtä hyvin kohteena olisi voinut olla jokin muukin kestävää tulevaisuutta edistävä säätiö tai yhdistys. Esimerkiksi yhtenä vaihtoehtona oli Mieli Ry, jota olenkin harkistsemassa seuraavan kirpputorin hyväntekeväisyyskohteeksi”, Lauri kertoi.
Kirpputorin toteuttaminen ei vaatinut kovin suuria valmisteluja. Lomalta palatessa järjestelyt sujuivat. Lauri kuvaili: ”Hieman viestintää. Pari printtiä, sometusta. Selkeät ohjeet annettiin, ja ihmiset noudattivat niitä mainiosti.” Jatkoideoitakin syntyi. Aikuiset opiskelijamme voivat järjestää samanlaisia hyväntekeväisyyskirpputoreja itse valitsemiensa kohteiden hyväksi.
Ketukopterin tiimissä iloitsimme siitä, miten kirpputori-idea toteutti vaatimattomuuden suuruutta: ”Esimerkin osoittaminen on tärkeää.” Rohkaisemme opiskelijamme ja verkostokaverimme nappaamaan tästä idean.
Sen sijaan, että olisimme kuluttaneet luonnonvaroja, suojelimme niitä.
Ketukopteri 