Miten ennakoida digimurrosta opinpolulla – keskustelutilaisuus keräsi yhteen yli 50 opetusalan ammattilaista

Keskiviikkona 8.3. viidenkymmenen hengen opettajista ja opetusalan ammattilaisista koostuva joukko kokoontui pohtimaan, miten ennakoida digimurrosta opinpolulla. Tunnin kestäneessä zoom-tapaamisessa pohdittiin sitä, miten tekoäly vaikuttaa näkymiin opettamisen, opiskelun ja työelämän maisemissa.  

Esikeskustelijoina tilaisuudessa toimivat Tarmo Toikkanen Sitrasta ja Anne Rongas Otavialta.  Tilaisuus on osa helmikuussa alkanut Tekoäly oppimisen tukena -verkostoitumista, jonka  tavoitteena on opettajan ja opiskelijan ensiapupakettien yhteistuottamisen käynnistäminen. Tilaisuuden aikana kymmenen osallistujaa ilmoitti halukkuutensa osallistua ensiapupaketin tekemiseen Suomen eOppimiskeskuksen Skillhive-alustalla. 

Murroksen keskellä 

Keskustelutilaisuus alkoi digimurroksesta. Tekoäly on täällä, eikä se ole poistumassa mihinkään. Opetusalan on sopeuduttava siihen, halusi se sitä tai ei. 

  • Vain aurinkomyrsky poistaa tekoälyn maapallolta, Rongas summasi osallistujien kokemukset.  – Tämän kanssa nyt eletään, hyvässä ja pahassa. 

Vaikka tekoälyä koskevat julkinen keskustelu on liikkunut ääripäistä toiseen, keskustelutilaisuudessa korostui praktinen suhde tekoälyyn. 

  • Tekoäly on tullut. Nyt pitää miettiä, miten me voimme hyödyntää sitä, yksi keskustelijoista totesi. 

Toinen keskustelijoista vertasi tekoälyä laskimen tuloon.  Kun laskimet 1970-luvulla yleistyivät, ne muuttivat ja mullistivat matematiikan opetuksen. Myös silloin keskustelu liikkui ääripäissä, kauhukuvissa ja utopioissa. 

  • Sen sijaan että antaudumme kauhukuviin tai heittäydymme yltiöoptimistiin, voisimme keskittyisimme asennekasvatukseen, yksi keskustelija ehdotti. – Miten tehdä tekoälystä oppimisen väline, eikä sen este. 

Millaista asennekasvatusta tekoäly sitten vaatii?  Keskustelussa esiin nousi pedagogisen prosessin tärkeys. 

  • Meillä on työelämässä rutiinitehtäviä ja haastavia tehtäviä. Haastavat tehtävät ovat niitä, joissa tapahtuu oppimista. Jos tavoite on vain päästä lävitse eli suorittaa, käy järkeen käyttää tekoälyä plagioimiseen. Opettajan tehtävä on myydä oppilaalle halu oppia, Toikkanen summasi. 

Tekoälyn opettaminen koettiin tärkeäksi myös siksi, että tekoäly tulee olemaan keskeinen osa tulevaisuuden työelämää. 

  • Koulutamme ihmisiä tulevaisuuden työelämään. Miksi jättäisimme tulevaisuuden työelämän välineet opettamatta koulussa ja jättäisimme ne työelämän opetettaviksi? yksi keskustelijoista kysyi. 

Säälitään opettajia 

Keskiviikon tapaamista leimasi positiivinen suhtautuminen tekoälyyn. Tekoälyn uhat tunnistettiin, mutta kaikki keskustelijat halusivat nähdä tekoälyn oppimisen mahdollistajana, eivät sen esteenä. Ymmärrystä löytyi kuitenkin myös niille opettajille, jotka näkevät tekoälyn vain uhkana. 

  • Säälitään vähän opettajiakin, yksi keskustelijoista totesi. –   Murros on vaativa meille kaikille, mutta etenkin heille, joita tekoäly ei lähtökohtaisesti kiinnosta. 

Muutosvastarinnan paheksumisen sijaan keskustelijat halusivat etsiä luovia ratkaisuja tekoälyn hyödyntämiseen koulussa. 

  • Kollegoiden kanssa keskusteleminen tekoälystä on välillä hidasta, mutta ajattelen että jos itse opetan oppilaita käyttämään tekoälyä, niin käytäntö leviää myös muihin aineisiin, yksi keskustelijoista totesi. 

Keskustelussa nostettiin esiin myös se, ettei opiskelijoita voi pakottaa käyttämään tekoälyä. Jos opiskelija ei halua käyttää tekoälyä, häntä ei voi siihen pakottaa. Se vaikeuttaa osaltaan tekoälyn hyödyntämistä opetuksessa.

Osaamisen osoittaminen Chat GPT3 -aikakaudella

Ketukopteri oli  9.2.2023 mukana järjestämässä Osaamisen osoittaminen Chat GPT3 -aikakaudella – keskustelutilaisuutta SITRA:n tiloissa Ruoholahdessa. Tapahtumaa luotsasivat Anne Rongas, Kari A. Hintikka ja Tarmo Toikkanen. Tapahtuman tarkoitus oli koota osaava ja innostunut porukka, jonka voimin olisi mahdollista kirjoittaa opettajille, ohjaajille ja opiskelijoille suunnatut ensiapupaketit aiheesta. Pohdittiin myös näihin liittyvää keskustelunavausta, jota voisi hyödyntää niin lukioissa kuin laajemmin eri yhteyksissä.

Keskustelutilaisuudessa esille nousi viisi merkittävää tekoälyn murroskohtaa, jota keskustelunavauksessa tulisi käsitellä.

  1. Tekoälyn potentiaali opiskelun apurina 
  2. Tekoälyn potentiaali opettajan tai ohjaajan apurina
  3. Yhdenvertaisuus eli tekoälyn käyttötaitojen opettaminen kouluissa
    • Miten taata tilanne, että jokaisella on samat mahdollisuudet ja osaaminen tekoälyjen hyödyntämiseen
  4. Jatkuva hätä eli tekoälyn tuottamat plagiaatit
  5. Työelämän ja ammattien nopea muutos ja tähän kytkeytyvä tulevaisuusohjaus

Teemojen työstämistä jatketaan, sillä muutos on suuri ja vaikuttaa kaikkiin vielä pitkään lähivuosina. Yhteistyöverkoston työskentelymuotoja etsitään. Ensimmäisenä valmistellaan Avoimen opetuksen viikon (OEW) -verkkotapahtumia maaliskuun toiselle viikolle.

ChatGPT -internet-hakukone potenssiin tuhat: 

maailman energiasyöpöin puppusanageneraattori vai monipuolinen tukiäly

ITK-webinaarissa tehtiin online-osallistumisen historiaa, kun peräti 218 ihmistä saapui kuuntelemaan Otavian tekoälyasiantuntijoita Lauri Ylä-Jussilaa ja Kari A. Hintikkaa. Yhtä paljon kuuntelijoita ei ole ollut millään muulla ITK-webinaarilla koko webinaarin historian aikana. 

Myrskyvaroitus 

Hintikka esitteli omassa alustuksessaan ChatGPT:n ja muiden nykyisten tekoälyjen mahdollisuuksia ja rajoituksia niin opetuksen kuin luovien alojen näkökulmasta. Hänen mukaansa ChatGPT  on antanut myrskyvaroituksen työelämälle. Samoilla linjoilla oli myös Ylä-Jussila.

  • Tiedän, että tämä kuulostaa dramaattiselta, mutta mielestäni voidaan perustellusti sanoa, että kyseessä on opetusmaailmaa koskeva paradigman murros, Ylä-Jussila totesi. 

Hintikka vertasi ChatGPT:n tuloa sellaisiin opetusmaailmaa muuttaneisiin innovaatioihin kuin internetin hakukoneisiin ja Wikipediaan. Muutos organisaatioiden ja yksilöiden tasolla on jo näkyvä, mutta paljon on vielä tulossa.  

Uhka vai mahdollisuus

Ylä-Jussila ja Hintikka eivät suhtaudu tekoälyihin kritiikittömästi. Nykyiset tekoälyt tekevät vielä paljon virheitä. 

  • Esimerkiksi ChatGPT keksi Tampereen yliopistolle professuurin, jota ei ole, Ylä-Jussila kertoo. 

Ylä-Jussilan ja Hintikan mielestä paukkuja ei kuitenkaan kannata käyttää tekoälyn tuottamien tuotoksien tunnistamiseen. Tekoälyt kehittyvät niin nopeasti, että tekniset plagiaattien tunnistamisen keinot vanhenevat yhtä nopeasti kuin niitä keksitään. 

  •  Sanoisin, että paukut ja ajattelu kannattaa kohdentaa siihen, miten monin tavoin opiskelijat ja opetushenkilökunta voivat hyödyntää tekoälyjä osana arkeaan, eikä niinkään kontrolloimiseen, Hintikka toteaa. 

Hintikan mukaan ChatGPT on jo nyt osoittautunut hänen työssään oivaksi avuksi sparrailussa ja laajojen aineistojen jäsentelyssä. Myös Ylä-Jussila on hyötynyt omassa työssään tekoälystä. Hän kertoo, että tekoälyä voi käyttää opetuksessa vaikkapa keskustelukumppanina tai opiskelijoiden tiedonhaun apuna.

ChatGPT on oiva, mutta ei erehtymätön apuri 

Tekoälyt ovat vielä kaukana täydellisestä. Ne tekevät paljon virheitä, eivät tunnista tulevaisuutta eivätkä ota kantaa moraalisiin kysymyksiin. Lisäksi tekoälyt, kuten ihmisetkin, kuormittuvat ja väsyvät. Ylä-Jussila ja Hintikka puhuvatkin tekoälyistä työkavereina, eivät niinkään teknisinä apuvälineinä. 

  • Usein ChatGPT tuottaa ihan virheellistä tietoa, mutta jos tiedonhakijalla on perustiedot asiasta, se tukee ja auttaa, Ylä-Jussila toteaa. 

Hintikka kertookin puhuvansa tekoälyn (Artificial Intelligence) sijaan mieluummin tukiälystä (Intelligence Augmentation), jonka tavoitteena on auttaa ihmistä. 

  • Tukiäly seuloo laajasta aineistosta oleellisen – jäsentää ja lajittelee ja ehkä myös tulkitsee aineistoa –  kun taas tekoäly on viime kädessä ihmisen valvomaa tai autonomista toimintaa, hän toteaa. 

Tukiäly auttaa ja tulkitsee, mutta ihmisten lailla sekin on erehtyväinen.

Demokratiadialogissa pohdittiin kriittisen ajattelun merkitystä demokratialle 

Torstaina 9.6. OKO! – hanke yhteistyössä  Ketukopterin kanssa järjesti demokratiadialogi -keskustelutilaisuuden kriittisen ajattelun merkityksestä demokratiassa. Tilaisuutta veti  Lauri Ylä-Jussila. Keskustelu oli osa Sitran järjestämää Demokratian puolustusdialogi-tapahtumaa

Kriittinen ajattelu on demokratian kulmakivi 

Ketu-Kopterin Demokratian puolustusdialogia luotsasi Lauri Ylä-Jussila. Lähtökohta keskustelulle oli, että hyvä, toimiva yhteiskunta vaatii kriittistä ajattelua. 

  • Kriittinen ajattelu ei ole vain kulmakivi demokratialle, vaan myös yksilötasolla tärkeä selviytymiskeino tietoyhteiskunnassa, Ylä-Jussila summasi keskustelun lähtökohdan dialogin aluksi. 

Pontimena keskustelulle toimi Sitran teettämä herättelyvideo,  jossa erilaisista kulttuuritaustoista tulevat suomalaiset pohtivat omaa suhdettaan demokratiaan. 

Suoraa vai edustuksellista demokratiaa?

Keskustelun alussa esiin nousi kysymys siitä, missä kulkevat demokratian rajat. Yhtäältä pohdittiin sitä, miten paljon vaikuttamisen mahdollisuuksia yksilöllä on isoissa kansakuntaa koskevissa päätöksissä. 

  • Yksi ääni on kuitenkin vain yksi ääni, yksi osallistuja pohti omaa suhdettaan demokratiaan. – Kuinka paljon äänestämistä voidaan pitää kansanvaltana, kun me ei kaikki kuitenkaan päästä sanomaan, mitä mieltä me oikeasti olemme?

Toisaalta mietittiin myös sitä, missä kulkevat demokraattisen osallistumisen rajat. Esimerkiksi koulussa oppilaita voidaan osallistaa päätöksentekoon vain tiettyyn rajaan asti. 

  • Siitä, pitääkö opiskella ruotsia, ei voi järjestää äänestystä, yksi osallistuja totesi. 

Demokratia on kuuntelemista 

Sosiaalinen media on mahdollistanut sen, että yhä useampi suomalainen pääsee ääneen. Äänien moninaisuus ei  kuitenkaan aina takaa demokratian toteutumista. Demokratia ei ole vain oman mielipiteen ilmaisemista, vaan myös toisten kuuntelemista. 

  • Demokratia on kaikkien kuuntelemisesta avoimesti ja se on nykyisin todella vaikeaa, yksi osallistuja totesi. –  Usein törmää siihen, että joutuu miettimään, mikä on puhujan agenda. 

Mielipiteiden kärjistyminen on aiheuttanut sen, että harmaita sävyjä on välillä vaikea löytää. 

  • Sosiaalinen media on mahdollistanut uudenlaisen ohipuhumisen. Ilmiöt ovat varmasti olleet olemassa jo ison kirkon Essolla, mutta nyt ne on vain entistä helpompi saada esille, eräs osallistuja summasi. 

Voiko mihinkään enää luottaa 

Keskustelua herätti myös informaatioajan tuoma tietoähky. 

  • Kun aikaisemmin joukkomedia toimii portinvartijana, nyt jokainen on oman onnensa herra. Onko se sitten toivottavaa? En tiedä, yksi osallistuja pohti.

Kiireisessä arjessa ei ole aina aikaa pohtia jokaisen tiedonmurusen alkuperää. Joskus on valittava nopein reitti. Mutta miten se vaikuttaa demokratiaan ja kriittiseen ajatteluun pitkällä tähtäimellä?

  • Kuinka paljon voidaan oikein luottaa siihen informaatioon jota saadaan? yksi osallistujista kysyi. – Miten helposti ihmiset ottavat ensimmäisen tiedon ja luottavat siihen? 

Ennen puolentoista tunnin tapahtuman loppua Ylä-Jussila pyysi vielä kaikkia kirjaamaan omat oivalluksensa ylös. Ne sai jakaa kaikille tai ottaa mukaan vain itselleen. Tärkeintä ei ollut lopputulokseen pääseminen vaan ajattelun herättäminen. 

Demokratiadialogissa pohdittiin kriittisen ajattelun merkitystä demokratialle 

Torstaina 9.6. OKO! – hanke yhteistyössä  Ketukopterin kanssa järjesti demokratiadialogi -keskustelutilaisuuden kriittisen ajattelun merkityksestä demokratiassa. Tilaisuutta veti  Lauri Ylä-Jussila. Keskustelu oli osa Sitran järjestämää Demokratian puolustusdialogi-tapahtumaa

Kriittinen ajattelu on demokratian kulmakivi 

Ketu-Kopterin Demokratian puolustusdialogia luotsasi Lauri Ylä-Jussila. Lähtökohta keskustelulle oli, että hyvä, toimiva yhteiskunta vaatii kriittistä ajattelua. 

  • Kriittinen ajattelu ei ole vain kulmakivi demokratialle, vaan myös yksilötasolla tärkeä selviytymiskeino tietoyhteiskunnassa, Ylä-Jussila summasi keskustelun lähtökohdan dialogin aluksi. 

Pontimena keskustelulle toimi Sitran teettämä herättelyvideo,  jossa erilaisista kulttuuritaustoista tulevat suomalaiset pohtivat omaa suhdettaan demokratiaan. 

Suoraa vai edustuksellista demokratiaa?

Keskustelun alussa esiin nousi kysymys siitä, missä kulkevat demokratian rajat. Yhtäältä pohdittiin sitä, miten paljon vaikuttamisen mahdollisuuksia yksilöllä on isoissa kansakuntaa koskevissa päätöksissä. 

  • Yksi ääni on kuitenkin vain yksi ääni, yksi osallistuja pohti omaa suhdettaan demokratiaan. – Kuinka paljon äänestämistä voidaan pitää kansanvaltana, kun me ei kaikki kuitenkaan päästä sanomaan, mitä mieltä me oikeasti olemme?

Toisaalta mietittiin myös sitä, missä kulkevat demokraattisen osallistumisen rajat. Esimerkiksi koulussa oppilaita voidaan osallistaa päätöksentekoon vain tiettyyn rajaan asti. 

  • Siitä, pitääkö opiskella ruotsia, ei voi järjestää äänestystä, yksi osallistuja totesi. 

Demokratia on kuuntelemista 

Sosiaalinen media on mahdollistanut sen, että yhä useampi suomalainen pääsee ääneen. Äänien moninaisuus ei  kuitenkaan aina takaa demokratian toteutumista. Demokratia ei ole vain oman mielipiteen ilmaisemista, vaan myös toisten kuuntelemista. 

  • Demokratia on kaikkien kuuntelemisesta avoimesti ja se on nykyisin todella vaikeaa, yksi osallistuja totesi. –  Usein törmää siihen, että joutuu miettimään, mikä on puhujan agenda. 

Mielipiteiden kärjistyminen on aiheuttanut sen, että harmaita sävyjä on välillä vaikea löytää. 

  • Sosiaalinen media on mahdollistanut uudenlaisen ohipuhumisen. Ilmiöt ovat varmasti olleet olemassa jo ison kirkon Essolla, mutta nyt ne on vain entistä helpompi saada esille, eräs osallistuja summasi. 

Voiko mihinkään enää luottaa 

Keskustelua herätti myös informaatioajan tuoma tietoähky. 

  • Kun aikaisemmin joukkomedia toimii portinvartijana, nyt jokainen on oman onnensa herra. Onko se sitten toivottavaa? En tiedä, yksi osallistuja pohti.

Kiireisessä arjessa ei ole aina aikaa pohtia jokaisen tiedonmurusen alkuperää. Joskus on valittava nopein reitti. Mutta miten se vaikuttaa demokratiaan ja kriittiseen ajatteluun pitkällä tähtäimellä?

  • Kuinka paljon voidaan oikein luottaa siihen informaatioon jota saadaan? yksi osallistujista kysyi. – Miten helposti ihmiset ottavat ensimmäisen tiedon ja luottavat siihen? 

Demokratiadialogissa pohdittiin kriittisen ajattelun merkitystä demokratialle 

Torstaina 9.6. OKO! – hanke yhteistyössä  Ketukopterin kanssa järjesti demokratiadialogi -keskustelutilaisuuden kriittisen ajattelun merkityksestä demokratiassa. Tilaisuutta veti  Lauri Ylä-Jussila. Keskustelu oli osa Sitran järjestämää Demokratian puolustusdialogi-tapahtumaa

Kriittinen ajattelu on demokratian kulmakivi 

Ketu-Kopterin Demokratian puolustusdialogia luotsasi Lauri Ylä-Jussila. Lähtökohta keskustelulle oli, että hyvä, toimiva yhteiskunta vaatii kriittistä ajattelua. 

  • Kriittinen ajattelu ei ole vain kulmakivi demokratialle, vaan myös yksilötasolla tärkeä selviytymiskeino tietoyhteiskunnassa, Ylä-Jussila summasi keskustelun lähtökohdan dialogin aluksi. 

Pontimena keskustelulle toimi Sitran teettämä herättelyvideo,  jossa erilaisista kulttuuritaustoista tulevat suomalaiset pohtivat omaa suhdettaan demokratiaan. 

Suoraa vai edustuksellista demokratiaa?

Keskustelun alussa esiin nousi kysymys siitä, missä kulkevat demokratian rajat. Yhtäältä pohdittiin sitä, miten paljon vaikuttamisen mahdollisuuksia yksilöllä on isoissa kansakuntaa koskevissa päätöksissä. 

  • Yksi ääni on kuitenkin vain yksi ääni, yksi osallistuja pohti omaa suhdettaan demokratiaan. – Kuinka paljon äänestämistä voidaan pitää kansanvaltana, kun me ei kaikki kuitenkaan päästä sanomaan, mitä mieltä me oikeasti olemme?

Toisaalta mietittiin myös sitä, missä kulkevat demokraattisen osallistumisen rajat. Esimerkiksi koulussa oppilaita voidaan osallistaa päätöksentekoon vain tiettyyn rajaan asti. 

  • Siitä, pitääkö opiskella ruotsia, ei voi järjestää äänestystä, yksi osallistuja totesi. 

Demokratia on kuuntelemista 

Sosiaalinen media on mahdollistanut sen, että yhä useampi suomalainen pääsee ääneen. Äänien moninaisuus ei  kuitenkaan aina takaa demokratian toteutumista. Demokratia ei ole vain oman mielipiteen ilmaisemista, vaan myös toisten kuuntelemista. 

  • Demokratia on kaikkien kuuntelemisesta avoimesti ja se on nykyisin todella vaikeaa, yksi osallistuja totesi. –  Usein törmää siihen, että joutuu miettimään, mikä on puhujan agenda. 

Mielipiteiden kärjistyminen on aiheuttanut sen, että harmaita sävyjä on välillä vaikea löytää. 

  • Sosiaalinen media on mahdollistanut uudenlaisen ohipuhumisen. Ilmiöt ovat varmasti olleet olemassa jo ison kirkon Essolla, mutta nyt ne on vain entistä helpompi saada esille, eräs osallistuja summasi. 

Voiko mihinkään enää luottaa 

Keskustelua herätti myös informaatioajan tuoma tietoähky. 

  • Kun aikaisemmin joukkomedia toimii portinvartijana, nyt jokainen on oman onnensa herra. Onko se sitten toivottavaa? En tiedä, yksi osallistuja pohti.

Kiireisessä arjessa ei ole aina aikaa pohtia jokaisen tiedonmurusen alkuperää. Joskus on valittava nopein reitti. Mutta miten se vaikuttaa demokratiaan ja kriittiseen ajatteluun pitkällä tähtäimellä?

  • Kuinka paljon voidaan oikein luottaa siihen informaatioon jota saadaan? yksi osallistujista kysyi. – Miten helposti ihmiset ottavat ensimmäisen tiedon ja luottavat siihen? 

Ennen puolentoista tunnin tapahtuman loppua Ylä-Jussila pyysi vielä kaikkia kirjaamaan omat oivalluksensa ylös. Ne sai jakaa kaikille tai ottaa mukaan vain itselleen. Tärkeintä ei ollut lopputulokseen pääseminen vaan ajattelun herättäminen. 

Ennen puolentoista tunnin tapahtuman loppua Ylä-Jussila pyysi vielä kaikkia kirjaamaan omat oivalluksensa ylös. Ne sai jakaa kaikille tai ottaa mukaan vain itselleen. Tärkeintä ei ollut lopputulokseen pääseminen vaan ajattelun herättäminen. 

Jenni Linturi