Toivo, unelmat ja usko siivittävät ihmisiä kohti jotain, mitä vielä ei ole. Olen pohtinut paljon sitä, miten tässä ajassa voisin opettajan roolissa ja työkaverina edistää kestävän tulevaisuuden rakentamista. Tämä aihepiiri on monimutkainen. Kestävyyskriisi herättää ahdistusta ja pelkoa. Toisaalta olen havainnut itsestäni ja työkavereistani juuri tämän aiheen merkittävyydestä kumpuavan vahvan liikuttajan, oikean pulppuilevan motivaatiolähteen.
Tiimimme on nyt yli vuoden ajan ahkeroinut kestävän tulevaisuuden hyväksi. Mikä meitä oikein liikuttaa? Voisiko meissä virinnyt toimintatarmo siirtyä myös opiskelijoihin? Miten voisimme motivoida heitä tekoihin ja toimintaan?
Muutosten keskellä henkilökohtaiset tavoitteet herättävät toimintaenergiaa. Katariina Salmela-Aro ja Jan-Erik Nurmi kuvailevat motivaatiopsykologiaa käsittelevässä kirjassa Mikä meitä liikuttaa elämänkulun 4S-motivaatiomallia, joka auttaa jäsentämään sitä, mitä tiimissämme on tapahtunut viimeisen puolentoista vuoden aikana. Nuo neljä S-elementtiä ovat suuntaaminen, suunnistaminen, sosiaalinen säätely ja sopeutuminen.
Miksi niinkin vaikea ja mutkikas aihe kuin kestävyyskriisi on virittänyt minussa ja työkavereissani vahvan motivaation ja antanut uutta merkitystä työnteolle? Ensinnäkin käsillä olevat ongelmat ovat haasteellisia ja toisaalta avaavat myös uusia mahdollisuuksia. Mitä enemmän olemme tiimimme kesken opiskelleet ja perehtyneet ympäristökysymyksiin, sitä selkeämmin olemme myös löytäneet toimintaamme suuntaavia haasteita, vaatimuksia ja näiden ohella myös mahdollisuuksia. Ensimmäinen S löytyi ongelmakentästä itsestään.
Huomion suuntaaminen kestävyysteemaan on herättänyt halun oppia lisää. Uuden opiskelu on avannut halun uudistaa toimintakulttuuria ja työmme rakenteita niin, että emme vain saarnaisi muutoksen tarpeesta, vaan toteuttaisimme uutta elämäntapaa. Suuntaaminen on johtanut suunnistamiseen sekä työrooleissamme että henkilökohtaisissa elämänvalinnoissa. Toinen S on havahduttanut siihen, ettei leipäpappina eläminen riitä. Kestävään elämäntapaan pitää suunnistaa myös kotona.
Ahdistava ja vaikea aihepiiri ei jaksa motivoida pelkän tiedollis-rationaalisen säätelyn voimilla. Tämä on havaittu monissa kestävyyskasvatuksen tutkimuksissa. Tätä kuvailevat hyvin Sakari Tolppanen, Essi Aarnio-Linnavuori, Hannele Cantell ja Anna Lehtonen nyt jo legendaarisessa ilmastopyörä-vertauksessaan, joka on julkaistu vuonna 2017 Kasvatus-lehdessä. Vaikka kuinka tietäisin, ei tieto muutu toiminnaksi. Tarvitaan näkymiä tulevaan, toivoa, osallisuutta ja ylipäätään kokonaisvaltaista otetta, jossa muiden ihmisten rooli on merkittävä.
Mutkikkaita, tai kuten kestävyyskriisistä suorasukaisesti sanotaan, pirullisia ongelmia ei ratkota yksin. Eikä toisaalta hampaat irvessä taistellen. Kun nyt pysähdyin tähän pohtimaan kestävän tulevaisuuden toteuttamisen motivaatiota, huomaan, että tiimissämme on jatkuvasti käynnissä kolmas S eli sosiaalinen säätely. Ehkä polkupyörämallin voisikin muuttaa veneeksi, jota soudamme yhdessä.
Rajoitteet ja esteet voivat lamauttaa. Tämän päivän koulumaailmassa esimerkiksi kehittämistoiminnan rahoitus on niukkaa. Olemme tiimimme kanssa kamppailleet tämän asian kanssa. Rajoitteet ja esteet voivat saada ihmiset luopumaan unelmista. Ei kai kannata tuhlata energiaansa asioihin, joita ei voi toteuttaa?
Nokian matkapuhelintoiminnan käänteen tekevistä vuosista kertova draamasarja Made in Finland kuvaa elämänmakuisesti unelmien tavoittelua. Ensin on vain aavistus ja paljon epäuskoa. On visionäärejä, jotka väläyttelevät, mikä voisi olla mahdollista. Sarjan eräässä avainkohtauksessa Jorma Ollila kamppailee tulevaisuususkon ja epäilyjen kanssa. Hänen vaimonsa muistuttaa, miten aiemminkin riskit ja päin uusia mahdollisuuksia meneminen on onnistunut. “Sinä elät riskeistä.”
Samaa sinnikästä päin tulevan aavistuksia kulkemista olen havainnut myös tiimissämme. Emme pysty tekemään kaikkea, mitä haaveilemme. Emme varsinkaan voi noin vain motivoida opiskelijoitamme kestävän tulevaisuuden opintoihin ja työurille. Mutta tavoitteellisella toiminnallamme olemme jo saaneet ulkopuolista rahoitusta toimintakulttuurin rakentamiseen. Olemme löytäneet neljännen S:n eli sopeuttaneet toimintaamme vallitsevan tilanteen reunaehtoihin. Emme toisaalta ole sopeutuneet, vaan pyrimme muuttamaan sitä, miten opetamme ja mitä opetamme.
Salmela-Aro ja Nurmi tähdentävät, että elämänkulun 4S-motivaatiomallin yhteissäätelypainotus on viime aikoina tullut entistä tärkeämmäksi. Voin vahvistaa tämän kokemuksista, joita omassa työssäni olen saanut kestävän tulevaisuuden tiimityöskentelystä. Uskon, että tätä energiaa saamme vielä välitettyä myös opiskelijoihimme.
Edellä olevan kirjoitin Helsingin yliopiston Motivaatio ja oppiminen opinnoissa meille annettuun tehtävään: ”Kirjoita yleistajuinen lyhyt blogiteksti jostakin kurssin aiheesta.” Supervoimainen työporukkamme oli täällä Miehikkälässä tämän viikon maanantaina työpajailemassa kestävän tulevaisuuden toimintakulttuuria meille töihin. Sopivasti siristelemme yhdessä kohti uutta aamua.
Ketukopteri 